maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tv-helmi Enkeleitä ja Pikkupiruja

Vuonna 1998 YLEltä tuli mitä parhainta nuortensarjaa, kotimaista Enkeleitä ja Pikkupiruja aina 18:a jaksoa myöten. Että minä pidin siitä!

Sarja kertoo Paisteen ala-asteen syyslukukaudesta ensimmäisestä koulupäivästä joulujuhlaan saakka. Koulu ei ole ihan mikään tavallinen ala-aste, sillä opiskelumetodit ovat persoonallisia: hipahtavan rehtori Annikki Tuiskulan luotsaamassa koulussa ei tule läksyjä ja oppilas määrittää itse sitä, missä järjestyksessä ja miten "opintojaan" edistää. Koulun uusien oppilaiden Hennan ja Markuksen vanhemmat eivät tietenkään asiasta tykkää ja ovatkin pitkin vuotta napit vastakkain erityisesti reksin kanssa.


Mukana ovat kiltin Hennan (joka pitää hiuksia sellaisella pannalla ihan samalla tavalla kuin minä, voi kääk, tuoltako todellä näytin?) lisäksi muun muassa todellinen pikkupiru Ossi, reksin ultrasöpö poika Tuukka (tähän hahmoon olin tietysti nuorena hiukan rakastunut), lestadiolaisperheen lapsia; on uusioperhettä ja tavallista ydinperhettä ja vanhempienkin välisiä suhteita. Sonja Fogelholm on kirjoittanut YLEn Elävän arkiston sivuilla seuraavaa: "18-osaisessa sarjassa käsiteltiin paljon nuoria koskevia aiheita ihastuksista itsenäisyyteen ja opiskelusta vanhempien kanssa riitelyyn. Ala-astelaisten elämää ei sievistelty vaan sarjan nuoret myös kiroilivat ja saattoivat tehdä jopa laittomuuksia."

Itse muistan sarjan niin hyvin, että sitä on kenties ollut kotikuntani kirjastossa vhs:nä. Sarja tuntui aidolta ja kiinnostavinta oli tietysti nuorten rakkaustarinat, mutta toisaalta myös se, antaako Henna-hahmon äiti lopulta periksi ja antaa lastensa jäädä Paisteen ala-asteella oppimaan. Sarjan hahmot olivat hyviä ja niin näyttelijätkin, hivenen ärsyttävää Hennan näyttelijää lukuunottamatta. Ehdoton suosikkini oli tietysti järisyttävän ihana Ronnie Andersson (tässä kuvassa oikealla), joka Tuukka Tuiskulaa esitti kivasti.

Ja nytpä sarjan pääpiirteitä voi seurata Elävässä arkistossa: sieltä löytyy otteita jokaisesta sarjan jaksosta, noin seitsemän minuuttia kustakin jaksosta. Ihanaa! Tätä olen tosiaankin odottanut. Laatuohjelmaa. Eikä maailma tuosta ole kovastikaan muuttunut, luulen että nykylapsetkin voisivat pitää tästä.

Ja tietysti lavasteet ovat vahvasti 90-luvun loppua. On Spice Girls -julistetta ja paljon oransseja vaatteita. Leirikoulun iltadiskossa soi Sanin ja Samulin Tuhat yötä. Ihanaa!

Mene katsomaan sarjaa tästä!

PS.
Sarjan nettisivut löytyvät yhä arkistoituina! Siellä pääsee muun muassa tutustumaan sarjan eri perheisiin ja näyttelijöihin. Kyseiseen paikkaan käy meno tästä.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kesäterveiset 90-luvun Salosta!


Kirpputorilta tarttui mukaan tämä ihanuus, Salo-postikortti. Mukana muun muassa upea vanha vaakuna. Kortti tuo merellisen tuulahduksen suvisen Salon torilta, Salon sydämestä ja yhdestä kaupungin parhaasta paikasta. Miten upeen viilee mesta! Kuvan tarkkaa vuotta en tiedä. Fantan logosta ja yleisestä habituksesta päätellen ollaan 1990-luvun alussa, mutta ei se Salo mikään trendikkyyden etuvartio ole koskaan ollut.

Haluaisin kyllä tietää, miten on edennyt se prosessi, jonka myötä tästä valokuvasta on jalostunut postikortti. Etualan epäselvät lapsihahmot varjossaan ja muutamia selkämyksiä. Ja siinä vaakunan takana lumoava roskakori, valtava saavi. Kaikki kääntyvät pois kameran suunnasta ja Fanta-kuosiset auringonvarjot jättävät torieläjät varjoihin. Torikauppa lienee kuhisevaa siellä takana. Vai ehkä tässä onkin haluttu johdattaa katsojan katse nimenomaan kortin keskiosaan jossa ihanat kukat helmeivät auringonvalossa. Aika tihrustamiseksi menee. Mutta monen monta ihmistä voi Salossa olla samaan aikaan samassa paikassa, elävä ja vilkas pikkukaupunki. Etenkin kesällä, etenkin torilla.

Ajankuvaa tämäkin. Ja onhan toi Fanta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tule mukaan! Hetkiä legendaarisen keittokirjan äärellä

Vaasan myllyn Tule mukaan, Leivomme Anni-Helenan kanssa löytyi kotimme keittiöstä koko lapsuuteni. Vanhempani saivat sen lahjaksi 1980-luvun lopulla. Aivan tarkkaa vuotta on vaikeaa tietää. Lahjan antaja ei ole sitä omistuskirjoitukseensa kirjannut, eikä teoksesta löydy julkaisuvuotta (mitä ihmettä?) eikä painoksen järjestysnumeroa. Kirjanen oli kuitenkin 1980-luvulla ja 90-luvun alussa tilattavissa Vaasan myllyltä, ja sen ensipainos julkaistiin vuonna 1984. Lisäpainokset ilmestyivät vuosina 1985 ja 1990. Erityisesti kirjan Kristiina Louhen piirroskuvitukset ovat ihania! Kierreselkämyksen ansiosta kirja oli helppo selailtava ja taiteltava.



Tätä kirjaa selailin jo lapsena paljon, kaipa se sitten oli visuaalisesti niin miellyttävä, ja ihailin varsinkin muutamaa tietyn kakun kuvaa, sellaisia erikoiskakkuja, joita meillä ei koskaan leivottu. Sen sijaan pullat tehtiin aina tämän Anni-Helenan ohjeen mukaan. Anni-Helenan jauhoja taitanee Raision nettisivujen perusteella ainakin saada edelleen kaupoista. Söpöä ulkomuotoa pussilla tosin ei ole, perus Sunnuntai-meininki vain. Nykymittapuun mukaan niin ohjeet kuin kirjan valokuvatkaan eivät liene trendikkäitä, mutta ei aika niistä nyt niin kamalan pahasti välttämättä ole ohi ajanut.


Kirja oli jaettu 12 osaan kuukausien mukaan. Tämä ylläoleva tornikakku oli ainainen suosikkini, marjaisa ja jännittävän korkea kakku oli niin hieno.  Tähän päivään mennessä en ole sellaista koskaan syönyt, marjat menevät kuitenkin mieluiten sellaisenaan, ihan marjoina vain. Ohje lienee elokuun kohdalla.

Oliko jollakulla muullakin tällainen?

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Barbie-leikki alkaa nyt!

Ykkösleluja minulle olivat lapsuudessani pikkuautojen ja legojen lisäksi Barbit, tietysti. Minulle ja siskolleni kertyikin barbeja melko isot pinot, Kenejä oli toki vain kaksi tai kolme. Ja pari "Barbien lasta", jotain niitä Todd-poikia ja semmoisia. Suurin osa leluistamme oli ihan oikeita barbeja, mutta tietysti joukossa oli muutama wannabe-nukke myös. 


Eli tässä muutamia 90-luvun legendaarisimmista (siis minun omien valintojeni ja muistojeni mukaan)
Barbie-nukeista:


Hyvin rakkaita minulle olivat myös ne parit Barbie-tuoteluettelot, joita tuli selattua ilmeisesti niin paljon, että ne hiutuivat aikaa myöten ajasta ikuisuuteen (muun muassa tästä löytyy kuitenkin muutamia niin tuttuja kuvia, että voisin pakahtua!). Oli ihana katsoa loputtomia kuvia mahdollisista barbeista ja niiden vaatteista, vaikka en koskaan tulisi niistä juuri mitään saamaankaan. Samoissa kuvastoissa oli tietysti myös mukana vaikka mitä barbien taloja ja huonekaluja. Esimerkiksi tämä Barbien retkeily-/telttailusetti herätti muistoja :) Hienoimpana muistan laskettelukeskus/rinnemajan, jossa pystyi myös tekemään kaakaota (ja olihan näitä muitakin, esimerkiksi Barbien limsakoju). Pienen google-seikkailun jälkeen itseasiassa löysin puolivahingossa kuvan tästäkin hökkelistä, se oli näemmä nimeltään Barbie Chocolate Shop. Oi, miten nostalgista! Parhaissa Barbie-leluissahan yhdistyi itse kivasti barbie-maailmaan, sillä niistä löytyi esimerkiksi itselle samanlainen koru kuin barbille tai muuta sellaista. On tosin hankalaa sanoa, oliko Suomessa lopulta edes saatavilla niitä kuvastojen ja luetteloiden ihmeellisiä tilpehöörejä autoista kaikkiin vaatteisiin ja rakennuksiin.

1990-luvun barbit muistan kaunispiirteisinä ja erittäin sinisilmäisinä, jopa sinisilmämeikkisinä nukkeina (kuten vaikka tämä), joiden jalat olivat siitä ärsyttävää materiaalia, että yleensä ei ollut toivoakaan yrittää pukea niiden ylle housuja. Jossain vaiheessa barbeilla oli aina isot, muoviset ja neonväriset korvakorut. Kas tämän linkin takana malliesimerkki. Ei siis ihan tällaiset, kuin näillä korubarbeilla:

Earring Magic -barbit. Näillä oli mukana kahdet korut,
ja ne saattoi tietysti yhdistää esim. omaan rannerenkaaseen.

Minulla oli varmasti omat lempibarbini kaikkien niiden meidän nukkejemme joukosta, mutta lopultakaan sillä ei kamalasti tainnut olla väliä, oliko nukke alunperin joku hieno hääbarbie vai ihan tavallinen "halpisbarbie". 1990-luvulla barbit olivat vielä perin kalliita leluja, eikä siis ole mikään ihme, että varmasti yhdellä jos toisella oli myös niitä kaikenmoisia Cindejä ja Petroja leikeissä mukana, minulla ainakin. Yksi suosikeistani, jos sellainen kuitenkin pitäisi valita, olisi voinut olla esimerkiksi Capri Barbie, se siis näytti tältä (nukke myös "kuvakollaasissani alarivissä toisena oikealta). Yksinkertaisuudessaan  kaunis, ja voihan olla, että kiharapäisenä samaistuin sen kähärään tukkaan. Keskusteluissa kavereiden kanssa on myös nimittäin tullut esiin se, että tummahiuksiset kaverini olivat leikkineet mieluiten muilla Mattelin nukeilla kuin itse Barbeilla, nimittäin esimerkiksi Terera-nukeilla. Hämmentävää, mutta totta :)

Costume Ball Barbie, vuodelta 1990.

Ylläolevaa Costume Ball -barbia minulla ei koskaan ollut, mutta kaupponen hyllyiltä ja loputtomista barbilehdistä ja -mainoksista tämä nukke on kyllä hyvin tuttu.

Jos 1990-luvun barbie kiinnostavat erityisesti ja jopa keräilymielessä, niin onhan aiheesta onneksi kirjojakin! Esimerkiksi tämä Collector's Guide to 1990s Barbie Dolls.

Mahtavan kesäisiä Havaji-barbeja tässä. Ehkä kaikki tummahiuksiset ystävättäreni olisivat leikkineet enimmäkseen tuon tummahiuksisen Marinan kanssa ja minä vaaleana Barbiella. Ken on onneksi vielä tuollainen perinteinen Ken eikä mikään poikatyttö, vaikka kieltämättä tuo napapaita on hieman... No, ysäriähän se.

Hawaii Barbie -nuket.

PS. Jollet pelkää .ru-päätteisiä nettisivuja, niin tässä oikea helmi: Joku mahtava on skannannut nettiin muutaman Barbie-katalogin vuosilta 1993-1995!  Saksankielellä tosin, mutta väliäkö tuolla. En minä ainakaan ihan 1990-luvun alussa osannut lukeakaan, joten tuli vain tuijoteltua kuvia, ja tuttuja kuviahan noista monet ovat! Oi, miten hienoa :) Ja niitä pääset siis katsomaan tästä. Tervemenoo!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Tv-päivä 14.7.1999

Taannoin esittelin pientä Jyrki-palaa heinäkuun neljännentoista päivän tv-ohjelmistosta vuodelta 1999. Nyt tässä koko päivän tarjonta.


Ja kyllä, kuvasta tuskin saa tekstin tasolla paljonkaan selvää, joten tässä vielä ohjelmat kirjoitettuna (ohjelmien sisältöjä en jaksanut naputella, joten kysy jos jokin jäi mietityttämään :) )

TV1
4.00 Uutisikkuna
6.55 Ykkösen aamu-tv
9.15 Venäläisen animaation mestarit
9.40 Wayne julistaa
10.05 Perhelääkäri
11.05 Uutisikkuna
15.55 Euronews
16.05 Komisario Morse
17.00 Tv-uutiset
17.10 Bingoloton keskiviikkopotti
17.40 Viittomakieliset uutiset
17.45 FST: Kortnytt
17.46 FST: Aurinkokivi
18.15 FST: Tv-nytt
18.35 Uutisotsikot
18.36 Prisma: Raivoisat meret
19.30 Ulkolinja: Stalinin naapurit
20.25 Vikinglotto
20.30 Tv-uutiset ja sää
20.55 Urheiluruutu ja V5-ravipeli
21.05 A-Studio
21.30 Yleisurheilun Eliittikisat
23.00 Tv-uutiset
23.10 FST: Kvällsnytt
23.20 Rallin MM-sarja
23.50 112 auttajat
0.20 Euronews
0.30-4.00 Uutisikkuna

TV2

6.55-9.10 Uutisikkuna
16.30 Elämää se vain on
16.55 Elämäni eläimet
17.25 Pikku Kakkonen
17.55 Kakkosen kesäsää
18.00 Tv-uutiset
18.15 Kotimaan katsaus
18.30 Uneton yö
19.00 Kaunopartio (Josta tuo kuvakin on)
19.20 Stefanie
20.05 Veronican salaisuudet
20.30 Euroopan parantajat
21.00 Pullahiiri
22.00 Bella Block
23.50-0.45 Saman auringon alla: Unelmoija ja unikansa

MTV3

6.30 Ostoskanava
7.00 Huomenta Suomi
9.05 Ihmemies MacGyver
10.00-11.00 Ostoskanava
14.00 Ostoskanava
15.00 Batman
15.30 Jyrki
17.00 Viiden uutiset
17.05 Sydämen asialla
17.55 Ruututoimitus: Viikon paras
18.00 Kymppitonni
18.30 Onnenruudut
19.00 Seitsemän uutiset
19.10 Talousuutiset
19.20 Tulosruutu
19.25 Päivän sää
19.30 Ihmeidentekijät
20.00 MTV-Dokumentti: Valkoisten varastama lapsuus
20.55 Uutiset ja sää
21.00 Oikeus ja kohtuus
21.55 Vikinglotto
22.00 Kymmenen uutiset
22.20 Tulosruutu
22.30 Kaikki kaupungistani
23.00 Kevyesti swingaten
23.20-1.00 Sisäkuvia

NELONEN

15.15 Barbara
16.00 Lääkäriasema Neljä
16.30 Montana
17.00 The Monkees
17.30 Lontoo liekeissä
18.30 Mennään bussilla
19.00 Poliisikoira Rex
20.00 Nelosen uutiset, sää ja urheilu
20.15 TosiTV
20.30 Seinfeld
21.00 Bliss
22.30 Seinfeld
23.00 Nelosen uutiset ja sää
23.05 Planeetta Plupu
00.05 Saalis
00.55-1.00 Vikinglotto

Tuostahan voisi miettiä monenkinlaisia muutoksia nykypäivään verrattuna ja haikailla erityisesti espanjalaisen Perhelääkärin perään, mutta ennen muuta on sanottava, että kylläpä sitä Vikinglotto tuli joka tuutista!

Lyhyesti kuitenkin: Vaikka tuossa ollaan jo ihan 1990-luvun lopussa, niin ohjelmia on tv:ssa silti paljon nykyistä vähemmän, niinkuin kyllä televisiokanaviakin. Urheilua tuli vielä TV1:ltä, arkipäivisin tv-ohjelmia ei aamupäivällä/iltapäivällä paljoakaan tullut ja nuorten kesäaamujen ohjelmista saatiin nauttia vain kesäkuisin. Mutta toisaalta tämä 90-luvun malli on kyllä ihan hyvä. Pitääkö sitä oikeasti olla näkyvilla kolmattakymmentä kanavaa, joista suuri osa pukkaa ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa? Toisaalta tuossa ei ole montaakaan ohjelmaa, joita oikeasti olisin edes halunnut katsoa, eniten olisi kiinnostanut Jyrkin lisäksi tuo espanjalainen Perhelääkäri-sarja, jolle toivon uusintaa YLEllä (tai jollain muullakin maksuttomalla kanavalla) tulevaisuudessa. Lisäksi uutisia tuli vielä vuonna 1999 vähemmän kuin nykyään. Tällaiselle uutismaanille se olisi ollut ihan kauhistus :P

Ja miksei Euronewsia tule enää? Nykyään ne voisivat kiinnostaakin. Ei siitä ihan tajuttoman kauaa taida olla, kun katosivat ruuduista. Tajusin nyt.

Toisaalta voinee sanoa, että paljoakaan ei ole muuttunut. Televisiossa pyörii edelleen ihan samoja ohjelmia, ja kyllähän tuossakin ohjelmatarjontaa on jo melko paljon. Erityisesti monien YLEn ohjelmien nimet eivät kerro minulle paljonkaan, joten hankalaa sanoa, mitä kaikki ohjelmat todella ovat pitäneet sisällään. 

70 luvulta, päivää! -blogin Ninnu esitteli vain jokin aika sitten tavallista 1970-luvun tv-ohjelmistoa kirjoituksessaan Television orjat. Itse suunnittelin tätä kirjoitusta siitä saakka, kun keväällä satuin tämän ko. päivän sanomalehden löytämään, joten sikäli en matki häntä. Tuon Ninnun jutun kautta voi kuitenkin kivasti verrata 1970-luvun tv-ohjelmia paitsi vuoteen 2012, myös 1990-lukuun. Kanavien ja ohjelmien määrässä vuosi 1999 sijoittuu siten tosi loogisesti näiden kahden muun ajan väliin niin kanavien kuin ohjelmienkin määrässä. Siitä laadusta onkin sitten kamalan paljon hankalampaa mennä sanomaan mitään. Mutta kehitys kehittyy, Keijoseni.



maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kenien muodonmuutos

Itse järkytyin, kun kävin tutustumassa leluhyllyllä nykyleluihin, tarkemmin sanoen barbeihin. Tai ei se Barbie, vaan se Ken. Huoh. Barbiet näyttävät yhä melko samalta kuin 1990-luvun alussa, mutta entäs ne uljaat ritarit? No ei. Liikaa Justin Bieber -henkeä!


Ensinnäkin, eihän Kenillä voi olla silmämeikkiä?! Ja siis tunnustan juu, olihan jo 90-luvulla niitäkin Kenejä, joilla oli oikeita hiuksia (tai siis muovista tehtyjä hiuksia), ei vain tuollaisia muovipäitä kuten tuo vasemmanpuoleinen Ken tuossa. Itse kuitenkin leikin pääosin nimenomaan juuri tuonnäköisillä, nimenomaan vaaleahiuksisilla Keneillä. Näissä 1980-luvun ja 1990-luvun Keneissä on jonkinlaista peruskomeaa henkeä, puku päällä näyttää ehkä vähän James Bondilta ja herrasmieheltä nyt ainakin. Sen sijaan nämä nykyiset Kenit näyttävät 16-vuotiailta poikabändin laulutaidottomilta jäseniltä.

Eikä tuo ylläoleva 2010-luvun Ken ole edes esimerkki pahimmasta päästä. Katsokaa näitä! Hitsi soikoon, kyllä Kenin kuuluu olla enemmän macho ja miehekäs kuin tuollainen metroseksuaali mallipoika. Ah, paheksun ja kieltäydyn hyväksymästä ajassa tapahtuvia muutoksia! 

Terveisin nim. Nykylapsista huolestunut -87

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Jyrki, 14.7.1999

Salon Seudun Sanomat 14.7.1999.

Tasan kolmetoista vuotta sitten erään kesäisen Jyrki-lähetyksen kattaus näytti tältä. Aijai :) Yksi suosikkiosioni oli kenties tuo VikaVideo, joka muistaakseni oli joku katsojan toivevideo, joten se saattoi olla jotain hiukan vanhempaakin, ylipäätään taatusti hyvää ja laadukasta kamaa.

Jyrki rulezzzz !!!!

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Emilia, unohdettu(ko?) ysäritähti

Pelkkä nimi Emilia ei välttämättä sano sinulle mitään, mutta lienet kuitenkin kuullut tämän ruotsalaisen Emilia Rydbergin kappaleen Big big world vuodelta 1998, koska eihän sitä karkuunkaan päässyt. Tämä samanniminen levy minulla on peräti omanakin (jossain vaiheessa yritin myydä sitä kirppiksellä, mutta kauppa ei käynyt, hyvä vai huono asia?), mutta on vaikea kuvitella, että olisin ostanut sitä itselleni. Musiikki on nimittäin hiukan liian pliisua makuuni, tuskinpa pidin tällaisesta edes 1990-luvulla. Vaikka mistäs sitä tietää. Muistan, kuinka pikkuserkkuni äiti tai mummi sanoi, että onpas kivoja lauluja, sellaisia mukavan kilttejä ja kauniita. Joo-o, siinä ehkä yksi syy, miksi esipuberteetti-ikäinen ysärilapsi ei halunnut tykätä siitä.

Emilia ei kuitenkaan ole aivan niin yhden hitin ihme kuin luulla voisi - hän on julkaissut 2000-luvulla muutaman levyn, ja parhaimmillaan hän on yltänyt lauluillaan tällä vuosituhannella Ruotsissa jopa listakakkoseksi singlellään Var minut. Sikälikin merkittävää, että ainakin Wikipedian mukaan Big big world -debyytti olisi ollut korkeimmillaan listan sijalla 14. Ihan mukavaa, että tällaiset ysäri-ihmeet tekevät ihan varteenotettavia musiikkiuriaan vielä myöhemminkin. Suomessa Emilia Rydberg ei kuitenkaan ole mikään eritysen tunnettu, tai ties vaikka olisin tietämättäni häntä kuullut. Var minut kuulostaa mielestäni erehdyttävän paljon euroviisulta, mutta on kai siihen syykin: ruotsalaiset tekevät nykyään lähes puolet kaikista euroviisuista maahan katsomatta, joten kai heidän kädenjälkensä sitten kaikessa muussakin näkyy.

Tämä Big big world oli kuitenkin 1990-luvun loppupuolella kohtuu suuri hitti ja lienee sijoittunut ihan kivasti myös Jyrki Countdownissa, joka minun elämässäni oli Radio Mafian Lista-ohjelman ohella toinen maailmaa määrittänyt ja raiteillaan pitänyt ohjelma. Ja vaikka kappale todella on vuodelta 1998, niin ei tämä niin erityisen ysäriltä kuulosta. Toisinaan unohtuu, että tehtiin silloin muutakin kuin eurodancea ja tyttöbändimusaa.