perjantai 31. elokuuta 2012

Nettisivuja suoraan arkistosta

Olettekin saattaneet törmätä niin arkistoituihin, vuoden 1996 nettisivuihin, kuin myös YleX:n aihetta käsittelevään pikkujuttuun eiliseltä.

Tässä siis vielä linkit niin YleX:n uutiseen kuin suoraan niihin vuoden 1996 internetsaiteillekin. Ihastuttavan yksinkertaista ja niin nostalgista visuaalista maailmaa :)

Muokattu ja linkkiä päivitetty 24.11.2012

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Aapismuistoja: Aapeli

Aapinen on yleensä jokaisen koululaisen ensimmäinen koulukirja ja sen lisäksi kirja, jonka saa omaksi. Aapista tahkotaan koulussa pitkään, vaikka osa luokkalaisista saattaa jo osata lukea. Onhan aapisissa sentään mukana pelkkien kirjainten opiskelun lisäksi tekstejäkin. Tai näin sitä luettiin ja opittiin ainakin 1990-luvulla, en tiedä kuinka hienoa, modernia ja kaikkien yksilöllisiin tarpeisiin eriytettyä opetusta Suomen kouluissa nykyään annetaan.

Minun pikku ala-asteellani oma ikäryhmäni oli muistaakseni viimeinen, jonka eteen kiikutettiin Aapeli-niminen aapinen, joka kuului Hyvä Suomi -äidinkielen oppikirjojen sarjaan. Aloitin siis koulutieni syksyllä vuonna 1994. Minua nuoremmat saivat sensijaan punakantisen Iloisen Aapisen Onni ja Enni -karhuineen - olin ehkä hiukan kateellinen. Oma aapinen tuntui siinä vaiheessa vanhanaikaiselta eikä yhtään niin hienon jännittävältä kuin tämä Hannele Huovin aapiskirja. Iloisessa aapisessa oli sitä paitsi sata kertaa hienommat tehtäväkirjat! Tästä pääset eräänlaiseen "aapisnäyttelyyn", johon on koottu [huonoihin] valokuviin eri vuosikymmenten aapisia. Tämän perusteella 1990-luvulla käytettiin Iloisen aapisen ja Aapelin lisäksi jotain ABC-lukukirjaa.

Mutta nyt takaisin siihen Aapeliin. Sen keskushahmo oli Aapeli-niminen tonttu, söpö vihreävaatteinen tonttuherra, ja mukana oli myös ekaluokkalaisia tyttöjä ja poikia. Tätä aapista alettiin kouluissa käyttää jo 1980-luvun puolella, ja se oli ilmeisesti käytössä 90-luvun alkupuolelle saakka (lähteenä muun muassa lapsiin keskittyvän lehden nettisivujen keskustelupalsta, kun ei aiheesta juuri mitään googlettamalla muuten löydy).

Luontevasti Aapeli siinä aapisen kannessa keskellä
ja kirjan muutama muu lapsihahmo ympärillä. 
Kuten ette varmaan huomanneet.

Aapeli oli ihan mukava aapinen, ja mikä tärkeintä, opin lukemaan! Nykyään kai jokainen lapsi osaa lukea jo ennen ekaluokalle menoakin. Nyttemmin selaillessa kirja on täynnä tuttuja kuvia, yksittäiset tekstit tai lauseet sen sijaan eivät ole juurikaan jääneet mieleen. (Taidan muutenkin olla yleensä se, joka muistaa nimenomaan kuvat...) Ja löytyipä sieltä m-kirjaimen kohdalta jopa muumi-aukeama :) Kauniit, hyvällä värisilmällä väritetyt kuvat tuovat nyt mieleen melko nostalgisia tunteita, vaikkakin samalla kirja tuntuu auttamattoman vanhalta. Jotenkin kirja näyttäytyy silmissäni nimittäin liian satukirjamaiselta ja rauhalliselta ollakseen tänä tiedostavana tietokoneaikana kenenkään aapinen. Se on hiukan sääli.

Ylemmässä kuvassa on aapisen avausaukeama, jossa esitellään
kirjassa mukana olevat ekaluokkalaiset lapset. Aapeli kurkkii ikkunassa.

Yksi kohta tuntuu kuitenkin nyt lukiessani hyvin tutulta, ja se on Muumi-tekstin solmas rivi:

Muu-mi me-nee me-rel-le.
Me-ri on suu-ri.
Se lu-mo-aa Muu-min.

On tum-ma kuu-ta-mo-yö.
Mah-ta-va me-ri myrs-ky-ää.
Ma-ja-kan va-lo ku-mot-taa me-rel-lä.
Me-ri-seik-kai-lu al-kaa.

maanantai 27. elokuuta 2012

Tiimarin lukkari vuodelta 1996

Koulut ovat tältä syksyltä alkaneet ja niinpä myös kouluaiheiset postaukseni! Kas tässä ensin arkistojen aarteita. 

Aika onnekasta, että olen jossain elämäni vaiheessa järjestänyt kansioon järjestykseen ala-asteaikaisia papereita: kokeita, piirustuksia, lukujärjestyksiä, jonkun tietokilpailudiplomin, todistukset ja niin edelleen. Sieltä, ihan niin kuin muistinkin, löytyi myös tämä ilmiselvästi Tiimarin lukujärjestys. Olin itse kolmannella luokalla ja vuosi siis 1996. Rohkea arvaukseni on, että Tiimarista tällainen tarttui jollekin muullekin kuin vain minulle. Olin tietysti kirjoittanut noihin kehyksiin luokkatovereitteni nimiä, mutta väritin ne piiloon, jotta vähän yksityisyyttäkin säilyisi.


Perjantaiaamun salaperäinen "Teemuntunti" ei tietenkään aukea muille kuin koulukavereilleni, ja ihan hyvä niin. Noin yleisesti se piti sisällään tekstien kirjoittamista sekä sanomalehtiartikkelien etsimistä. Muutoin kouluaineet ovat tuttuja ja turvallisia: englantia, äidinkieltä, matematiikkaa, uskontoa, "ymlua", liikuntaa, kuvista, musiikkia... Ja niin edelleen. Mutta mikä ihmeen lukutunti meillä on muka ollut torstaisin puolenpäivän aikaan? Ei mitään hajua.

Kivaa kuitenkin, että tämä oli tallessa. Söpöt kissat muistin ennen lukkarin löytymistäkin kuin eilisen päivän :) Ihanat ajat ja vähäiset kaksoistunnit, muutenkin melko lyhyistä koulupäivistä puhumattakaan. 

maanantai 20. elokuuta 2012

Aamiaisella ysikytluvun tapaan

Päiväkoti-ikäisenä eli 1990-luvun alkupuolella nimesin lempiaamiaiseeni kuuluvan paahtoleipää ja kaakaota. Paahtoleipäjuttu oli sikäli tarkka, että mieluiten sillä kuului olla vain sen verran margariinia, että se kaikki suli leivän lämpöön. Ei mikään yksinkertainen homma siis! Omnomnom, pidän kyllä edelleen paahtoleivästä vain sulaneella margariinilla, mutta ei se nyt ihan ehdotonta nykyään sentään ole :)

Meillä kaakao oli yleensä Vesseli- tai O'Boy-merkkistä, tosin jossain vaiheessa lapsuuttani kaappiin ilmeistyi myös Nestlen keltainen kaakaopurkki, jonka kyljessä pyöräili ja vipelsi ruskeita pupuja. Mutta kun sitä kerran oli tottunut tiettyihin kaakaoihin, niin esimerkiksi Nestle tai jotkut halpiskaakaot eivät vain maistuneet niin hyviltä.


Siinä O'boyta vuodelta 1990. Muistan niin elävästi purkkien alareunan pojan kuvan. Minun mielestäni se näytti aina pellavapäiseltä pojalta, jolla oli päässään iso vihreä hattu, mutta nyt kun sitä katsoo, niin ehkä tuo pää on vain kuvattu vihreällä pohjalla. Onkohan hän tuo tuotemerkin Boy? :) Ja samassa siinä vähän hintapolitiikkaakin. Huimassa tarjoushinnassa siis 9,90 markkaa per purkki. Noin 1,60 euroa. Mitähän kaakaojauhe nykyään maksaa? Eipä ole tullut aikoihin ostettua.

Normiaamiaiseeni ei se kaakao tainnut joka aamu kuitenkaan kuulua. Perusmättöä olivat leipä margariinilla sekä lasillinen maitoa. Jogurttia myös, jos sitä sattui olemaan.

Hurmaloilla aamiaistettiin tähän tyyliin:

Esko Salmisen esittämä Hannu Hurmala
sarjassa Blondi tuli taloon.

Blondi tuli taloon -sarjassa Hurmaloiden kotona hengattiin paljon keittiössä ja oltiin vähän väliä aamiaisellakin, mutta ei sentään ihan niin usein kuin Kyllä isä osaa -sarjassa. Tässä TV2:n komediasarjassahan puolet jaksosta vietetään keittiönpöydän äärellä ja aamupalaakin syödään useampaan otteeseen - per jakso.


Kuvia sarjasta Kyllä isä osaa, ensimmäinen tuotantokausi.
Alimmassa Jussi laittaa Vesseli-kaakaota :D

Valion jogurtit esiintyivät eri kuoseissa kuin nykyään (niitä löytyy paljon lisää täältä vanhemmasta kirjoituksestani!), ja maitoa ja mehuakin sai visuaaliselta ilmeeltään selkeästi ysäritölkeissä. Ja sitä Metsätähti-jogurttia. Ala-asteen ensimmäisinä vuosina olin hyvin usein aamiaisella yhden ystäväni luona. Siellä aamiaiseksi oli AINA (niin aina kuin minä muistan...) tummaa setsuurityyppistä leipää, Voimariinia (huom. ei missään nimessä Oivariinia) ja Oltermannia juustoksi sekä viidakkojogurttia (jonka henkilöllisyydeksi selvisi tuossa jokin aika sitten Yoplaitin Frutos), josta olen jo aiemmin kirjoittanut niinikään. Ja maitoa laseittain, tietysti! 

Olen tähän koonnut yhteen tyypillisiä aamiaistarvikkeita 1990-luvulta ja ihan 2000-luvun alusta. Siispä sen mukaan, mitä olen onnistunut käsiini haalimaan. Valitettavasti esimerkiksi juustot, leivät ja hedelmät huutavat poissaoloaan, koittakaa kestää. Kenties jotain siihen suuntaan myöhemmin, tai no ei niiden hedelmien osalta. Omena se on omena nykyäänkin :D



Kuvassa siis: Valio appelsiinimehua (1995), Valion kevytmaitoa (2001), Saarioisten karjalanpiirakoita (2001), Raision Pika-kaurahiutaleita (1990), Kellogg's Corn Flakes (2001), Kellogg's Rice Krispies (1994), Keiju-margariinia (2001), Valio Aamupala-juustoa (1994), Valio hedelmäpommi-jogurttia (2001), Valio Nami Nami -vanukasta (2001), Valio Viilis (2001), Yoplait Frutos-jogurttia (2001). Aika sekalainen seurakunta!

Mitä sinä aina vedit päivän tärkeimmällä aterialla?

PS.
Erillinen margariini-postaus on tulossa!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Chymoksen karkkeja ja muuta oleellista

Lisää karkkimuistoja! Näyttääkö tutulta?


Nämä Chymoksen Jelly-karkit ovat vuodelta 1990. Ollessani ihan pieni äiti leikkasi saksilla karkit minulle pienemmiksi paloiksi. Veikkaanpa, että kerta-annokset olivat tuolloin perin pieniä kokonaisuudessaankin. Enpähän sitten päässyt tukehtumaan enkä sokerihumalaan. Kenties leikkauksen kohteeksi pääsivät nämäkin eksoottiset eläinhahmot.

Pala suomalaista karkkihistoriaa: 1990-luvulla Chymokselle kuuluivat myös nykyisin Fazerin lipun alla purjehtivat Ässä Mixit ja Missä Xät. Chymoksen makeistuotanto siirtyi Fazerille vuonna 1993, ja lopulta Chymos lakkasi olemasta vuonna 2006 sen sulautuessa kokonaan Cloetta Fazeriin. 

Siksi minusta onkin hieman hassua, että allaolevissa Ässämixien kuva on otettu mainoksesta, jonka väitettiin olevan vuodelta 1995, mutta pussin kyljessä on edelleen Chymoksen logo. Niin tai näin, tältä nuo herkut 1990-luvun puolivälin tuntumassa näyttivät. Enpä tiennyt sitäkään, että wanhaan hywään aikaan Hyvää makumaasta -karkkeja sai sekoituksen lisäksi myös halutessaan pelkkänä salmiakkina tai hedelmäkarkkeina.


Minulle tuli yllätyksenä myös se, että MissäX-karkkeja sai jo näin varhain, ekat omat varmat muistoni kun ovat 2000-luvun alusta. Näitä kirpeitä nameja sattui minulla nimittäin olemaan omalla rippileirilläni eväänä. Mutta näin. Tuo ÄssäMixin pussi näyttää kyllä tutulta. Muutosta on tapahtunut, mutta yllättävän vähän. Mihinkäs sitä brändiä muuttamaan. Onneksi on jotain pysyvyyttäkin maailmassa.


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Hiukan Fiitä kainaloon

Blogasin Fii-merkkisistä deodoranteista jo jokin aika sitten, mutta löysin uusia kuvia. Näinpä ajattelin tehdä kokonaan uuden kirjoituksen enkä vain lisätä niitä sen edellisen perään, koska näin ne lienevät helpommin nähtävillänne.




Ja itseasiassa toinen kuvassa oleva vuosiluku on väärin, joten luettakoon se vuosituhantena. Vasemmanpuoleinen mainos on Suosikista vuodelta 1999, oikeanpuoleinen taas Mix-lehdestä vuodelta 2001. Ja onhan siinä pieni erokin, kun putkiloiden korkit muuttuvat läpinäkyviksi. Mainoksissa ei myöskään enää ole kuvallista materiaalia niistä roll-oneista, kuten vanhemmissa mainoksissa.

Fiit ovat kuitenkin legendaarisia. Luulen, että minulla olisi saattanut olla tuollainen vuoden 2001 musta Fii-dödö. Kuten eräs ystäväni tänne kommentteihin muisteli, yhdistän minäkin nämä tuotteet erityisesti lapsuutemme ja nuoruutemme uimarannalle ja erityisesti uimarannan kioskirakennuksen pukuhuoneeseen. Muovisilla lattioilla oli hiekkaa, kun ihmiset toivat sitä järvivetisissä märissä jaloissaan, märkää hiekkaa joka paikassa ja raaputuksia pukuhuoneen ikkunoissa. Järven ja kahvin ja jäätelön ja metsän tuoksu, uinnista kosteat hiukset, nihkeät uikkarit muovikassissa. Rullalle käärittävät rantamatot, joilla oli aivan tietynlainen tuoksu, sellainen auringossa palanut olki. Parkkipaikan päivän helteissä sisältä kuumentunut auto, paljaat jalat (koska vielä märkiin jalkoihin ei kangastossuja kannata hiekkaisina työntää) vasten auton muovista ja neulasten peittämää kuramattoa. Käsin alas veivattu autonikkuna, autoradiosta J. Karjalaisen Väinö Väinö missä on se Väinö... ja Karjalaisen rimputteleva kitara.

Siinä tuoksuu Fii. Suih suih.




Tässä vielä ne edelliset Fiit.



maanantai 6. elokuuta 2012

Nettiseikkailuja

"Once upon a time, our parents didn't have a clue what we were doing online. The internet was a new and exciting place, and it seemed like a safe and inpenetrable fortress of unsupervised mischief."

1990-luvun arjessa Internet otti vasta ensiaskeliaan. Olin itse tietysti vielä kovin nuori, enkä varmasti tiennyt murto-osaakaan siitä, mitä kaikkea netillä todella saattoi tehdä. Silloin ei olisi tullut mieleenkään roikkua täällä edes päivästä toiseen useita tunteja - vanhemmat tuskin olisivat olleet innoissaan niistä puhelinlaskuistakaan. Hauskinta, että vasta kirjoitettuani tämän postaukseni löysin täysin samasta aiheesta kirjoituksen mainiosta Children of the 90s -blogista, joten päätin ripotella muutaman lainauksen tänne. Ei se sen kummempaa ollut Atlantin toisellakaan puolella:


"If anything, our parents were more concerned with our tying up the phone lines than our online whereabouts. Sure, we may have been making under-the-table investments with Nigerian princes, but our parents were solely worried about the busy signal clogging our line."

Tuolloin nettisivut näyttivät melko surkeilta nykypäivään verrattuna. Oivallisia esimerkkejä löytyy muun muassa täältä. Huonoa sommittelua, hankalaa luettavuutta ja niin edelleen. Tältä näytti Amazon vuonna 1995! 1990-luvun nettikokeiluista ovat erityisesti jääneet mieleen seuraavat:

* Altavista-hakukone, jonka tosin olen jo ennenkin maininnut. Jotkut muutamat taisivat käyttää myös Yahoota, mutta Googlesta en kaiketi ollut 90-luvulla vielä kuullutkaan. Meillä koulussa käytettiin Altavistaa, ja sen keltasininen värimaailma tuli tuttuakin tutummaksi. Hankalaa kyllä sanoa, mitä mahdoin Altavistallani hakea, mutta kai minä jotain Spice Girlsiä ja Apulantaa yritin hakea (meinasin kirjoittaa "googletella..."), altavistailla.

* Muutamat sähköpostipalvelut, etupäässä se iobox-com, jonne luokkalaisilleni tehtiin kaikille sähköpostiosoitteet, ja toisaalta myös arctic.net, jossa monilla tutuilla myös oli mailiosoite - jossain vaiheessa tietysti mulla itsellänikin.

* Jyrkin nettisivut, jotka muistan hyvin värikkäinä ja sekavina. Siellä saattoi äänestää jotain omia suosikkivideoitaan, niitä taisin käydä siellä klikkailemassa. Luultavasti Jyrki Countdownin videoita siellä pääsi klikkailemaan, ja tein kaikkeni, jotta Tyrävyö ja kuka milloinkin menestyisi.

* Jossain vaiheessa hyvin monilla meidän luokkalaisilla oli omat kotisivut. Niitähän siihen aikaan hommailtiin, nykyään on facebook ja blogit. Sivuja tehtiin erityisesti expage-palvelun kautta. Ja kyllä, ne näyttivät juuri niin surkeilta kuin huonoimmat esimerkit ysärinettisivuista. Hienoa oli tietysti myös hankkia sivulle vieraskirja, jonka pystyi hankkimaan yhden tietyn vieraskirjapalvelun kautta. Vaan kukapa siellä olisi käynyt niitä sivuja katsomassa... Onneksi aika on tainnut tuhota ne kamalat tekeleet.

* Chatit. Ennen muuta chatit. Kaksi oli ylitse muiden: Kiss FM:n ja Mix-lehden nettisivujen chatit. Kiss FM:n chat oli ulkoasultaan perin yksinkertainen, ja eri "huoneet" olivat nimetty eri nimillä, esimerkiksi hiihtokeskukseksi tai kahvilaksi. Mixin chat olikin paljon jännittävämpi, sillä sisään kirjautuessa itselleen piti valita myös kuvallinen hahmo. Niitä hahmoja saattoi sitten liikutella chathuoneessa sinne tänne. Voi vitsit jos oisin löytänyt jostain kuvia! Mutta puoliksi Titanicin Rosea lainatakseni, it exists now only in my memory. Omissa mielikuvissani Mixin chatissa pyöri ala-asteen lopun ja yläasteikäisiä teinejä, Kiss FM:n sivuilla parikymppisiä, mutta mistäs sitä totuutta tietää. Kuinka moni muka 18-vuotias mahtoi oikeasti olla 12-vuotias?


torstai 2. elokuuta 2012

Es wird viel passieren - Marienhof

Vaikka saksalaisista tv-sarjoista useimmiten tulevatkin mieleen Suomessa pyörivät poliisisarjat, niin jo 90-luvulla meitä hellittiin myös saksalaisdraamasaippualla. Marienhof tuli arki-iltapäivisin ennen Jyrkiä, ja jo siis puhtaasti olosuhteiden pakosta sitä tuli katsottua vuosikaudet. Kyseinen sarja olikin minulle lähinnä ysärisarja niin pitkään, kunnes Sub alkoi taas näyttää sarjaa about pari vuotta sitten. Pari uudempaa jaksoa katsoneena voin todeta (paitsi että tietysti 90-luvulla sarja oli parempi ;) ), että mukana on edelleen pari tuttua hahmoa.

Andrea ja Billi.

Marienhof sijoittuu Kölnin kaupunkiin ja yhteen sen korttelin elämään ja asukkaisiin. Sarjaa on kuvattu vuodesta 1992 ja sitä tehtiin vuoteen 2011 saakka. Yhteensä tuhansia jaksoja. Ihmissuhteisiin painottuvassa sarjassa seurattiin niin aikuisia kuin kouluakäyviä nuoriakin, ja olihan siellä taustalla myös muutama vanhempi hahmo. Ihan perusdraamaa kaikinpuolin. Parhaiten muistan muun muassa nuorten kommuunin, Charlien huumeongelmat, Töppersin jolla oli itseään puolet pienempi vaimo Annalena, punahiuksisen Ingen (joka oli ainoa hahmo, joka oli mukana sarjassa aivan alusta loppuun saakka) sekä tietysti sen, että sarjassa oli lesboja. Eiväthän seksuaalivähemmistöt vielä tuolloin olleet kovinkaan edustettuina televisiossa. Voi Andrea ja Billi ^_^ (tuossa video vuodelta 1997, kivan värikäs ysärikoti muuten ja tietysti taustalla soi myös Backstreet Boysin I'll do anything for you). En toisaalta osaa sanoa, oliko se lopultakaan mitenkään kovin kummallista, että sarjassa suuteloi naispari. Ei kai sitä lapsena vielä ole täydellisen ehdollistunut vallitseviin parinsuhdemuotoihin. Andrea oli kuitenkin yksi lempihahmoistani, tai niin olisin muistavinani.

Ja niin, näyttelijöitä erityisesti ihana Judith Hildebrandt, joka esitti Tinkaa. Eli sama näyttelijä, joka on myös saksalaissaippuassa Lemmen viemää. Ihana nainen, joka on muuten vain 148 senttiä pitkä. Ei oo pienuus mikään este :)

Marienhofin alkutunnari vuodelta 1998. Vuosien 1998 ja 1999
alkutunnareissa heilui eniten tutunnäköisiä hahmoja, joten täysin
siltä pohjalta valitsin juuri tämän ysärivuoden.

Ja vielä: Tämä alkutunnarissa soiva S.O.S:n kappale Es wird viel passieren on mielestäni törkeän hyvä! Ja tämä 1990-luvun tummansininen tunnarin visuaalinen ilme on tietysti myös ihan klassikko noine lentävine roolihenkilöiden kuvineen. Sehr gut!