maanantai 29. joulukuuta 2014

Muotia syystalvelta 1990-1991

Olen näin joulun aikaan viettänyt netissä vain vähän aikaa, joten siksi hiljaiselo, joka tulee jatkumaan vielä loppiaisen yli. Siihen saakka saatte nauttia kuvallisista elämyksistä ja miettiä, mikä kaikki menneisyyden muoti voisi tulla takaisin - ja mikä ei. Ja mikä on jo tullutkin!

Alla olevat kuvat ovat Elloksen kuvastosta syksy-talvi 1990-1991.

Talviurheilumuoti luotti kirkkaisiin väreisiin ja väljään kokoon.







Ellokselta sai tilata myös Puman vapaa-ajan asuja.


Pari kuvaa lasten- ja nuorten vaatteita vielä loppuun. Niin tutun näköistä!




sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Näin teen sydämeeni joulun 1997

Kaikki seuraavat kuvat ovat vuodelta 1997 lehdestä Kultainen joulu. Oi aikoja, oi tapoja, voisi sanoa jostain, mutta toisaalta joulu on perinteinen juhla ja sitä myötä monet asiat pysyvät vuodesta toiseen. Kuvien udussa on kuitenkin jotain ihan muuta kuin 2000-lukua!

Erityisesti jouluisissa ruokakuvissa kaiken yllä vallitsee kiva blurraus, se lienee se tunnelma. Ihan hauska kontrasti nykypäivän lehtiin, kuten sekin, ettei jokaista ruokaa vielä 1997 kuvattu suoraan ylhäältäpäin. Muitakin eroja toki löytyy.



Suklaakonvehdit, joka joulun juttu. En tiedä, missä vaiheessa Panda uudisti tämän Juhlapöydän rasiansa, mutta nykyään suklaat ovat erilaisia ja paketti niinikään. Esimerkiksi vahvasti mielipiteitä jakava ananaskonvehti oli vielä 1997 neliskulmaisessa "laatikossa", jonka pinta oli punotun näköinen. Kuvasta nostaisin esiin myös kuvan tytön krepatut hiukset.

Mikä oli sinun suosikkisi?






Joulun perinteiset piparit oli 1997 muotoiltu aika muodikkaasti, nimittäin Smurffeiksi.



 Yksi erityisesti 1980-luvun, mutta mitä ilmeisimmin myös 1990-luvun juttu oli tietysti ruoan valmistaminen mikrossa. Siitä kertovat erityisesti lukuisat vain "mikroruokiin" erikoistuneet keittokirjat. Ruoan valmistamisessa mikrossa hellan ja/tai uunin sijaan onkin jossain tapauksissa ihan järkevää. Mutta pitäisiköhän koittaa myös karkkien valmistamista mikrossa? 

Ja miksei nykyään enää suosita ruoan valmistamista mikrossa? Miltei jokaisen keittiöstä tuo joka kokin apuri kuitenkin löytyy.




Loppuun vähän muuta kuin syötävää.

Vuoden 1997 joululevyjä olivat muun muassa Laura Voutilaisen, Petri Laaksosen ja Joel Hallikaisen cd:t. Ainakin Hallikaisen levy tosin oli jo aiemmilta vuosilta, ehkä osa näistä muistakin. Monet näiden levyjen kappaleista soivat edelleen joulun aikaan muun muassa Jouluradiossa. Hienoja kappaleita!




Tuolta Joel Hallikaisen Joulurauhaa-levyltä on esimerkiksi tämä nimikappale, joka onkin yksi parhaimmista joululauluista minun korvissani. Tämä musiikkivideo on vuodelta 1996.




Näissä kuvan joulukoristeissa on ehdottomasti jotain 90-luvun loppua erittäin vahvasti.



Loppuun pari lahjaideaa lapsille. Miten olisi hiippapipo? Kuulostaa hekä älyttömältä, mutta ainakin omilla ala-asteaikanani oli tosi siistiä, mitä pitempi hiippa omassa pipossa oli. Itselläni ei tällaista kirjokuvioista "aitoysäriä" hiippaa koskaan ollut, mutta voisinkohan aloittaa trendin uudelleen? No tottakai.




Loppuun (surullista?) ajankuvaa. Miten oisi kiva nukke Ikeasta? No ei siinä vielä mitään. Mutta Euroopassahan ei enää puhuta lainkaan ihmisroduista, koska sellaisia ei ole olemassa ja rotuihin perustuva ajattelu koetaan rasistiseksi. Vaan ei vuonna 1997, jolloin kaikennäköisiä hahmoja oli kiva koota tällaiseksi sarjaksi. Jes. Ajat lienevät vähän muuttuneet.






PS. Kaikki aiemmat joulujuttuni löytyvät tunnisteen "juhlapyhät" alta!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalentereita

Viime jouluna kirjoitin television joulukalentereista ja The Joulukalenteri sai oman osuutensa jo kaksi vuotta sitten. Joskus minulta on toivottu juttua 1990-luvun paperisista joulukalentereista. Vaikka olen yrittänyt kehittää aiheesta postausta nyt kovin kovin kauan, ei vastaan ole tullut juuri yhtäkään kuvaa tai muutakaan materiaalia, josta repiä. Harmi!

Joulukalenteribongauksia Blondi tuli taloon ja Ihmeidentekijät -sarjoista, siis vuosilta 1994 ja 1996, arvioisin. Liisa
availee Leijonakuningas-kalenteria McDonaldsissa ja Onerva myy siskonpoikansa joulukalentereita työpaikallaan
Annan sairaalassa.


Itsellä mukana joulunodotuksessa taisivat olla ensisijaisesti suklaakalenterit. En tiedä, missä määrin vielä 90-luvulla tarjolla oli juurikaan monenlaisia suklaakalentereita, nythän niitä on ties millaisilla hienoilla konvehdeilla ja yleensäkin muullakin sisällöllä kuin sillä lähinnä rasvan makuisella "suklaalla". Lapsesta se kuitenkin oli hyvää ja joulukalenteri SE juttu.

Olitko itse 90-luvulla suklaakalenteriden ystävä, vai koristiko seinääsi ehkä perinteinen partiolaisten kalenteri? Vai ehkä joku mainoskalenteri? 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Puhutko ysäriä? Eli vuosikymmenen sanoja ja sanontoja

Vaikka yleiskieli muuttuu hitaasti, on jokaisena aikana kielessä kuitenkin kaikenlaisia omia muotejaan. Monet niistä näkyvät erityisesti nuorten kielessä, ja yhä enemmän lausahduksia saadaan tv-ohjelmista, mainoksista ja muualta. Niin oli tietysti 90-luvullakin, vaikkei Putous silloin keksimällä keksinytkään lausahduksia kieltä rikastuttamaan. Tässä joitain ideoita siitä, mitä 90-luvulla sanottiin.

Sumeet lovebileet

Väliotsikko viitta Mascara-yhtyeen samannimiseen kappaleeseen. Oliko joku 90-luvulla oikeasti sumeaa?

Varmemmin moni asia oli varmasti sikasiistiä ja sikakivaa ja sika-mitä vaan. Joskus oli varmaankin myös ihan siideä, suorastaan sairaan siistiä. Olihan meillä kokonainen nuortenleffakin nimeltään Sairaan kaunis maailma.

Itse näin jälkikäteen naureskelen sille, miten nimesin radiosta nauhoitettuja kokoelmakasetteja esimerkiksi Diskon parhaiksi (Nuoruusdisko nääs!), juhlat ja diskot olivat yhtälailla myös bailuja. Onko bailuja enää missään? Vai vain bileitä? Kotibileet olivat kai kotibileitä jo 90-luvullakin.

Jos bailuissa kävi tosi hyvin, saattoi päästä kismailemaan. Aina kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin, sillä toinen osapuoli saattoi olla myös ihan vammanen. Yhtälailla sille saattoi myös sanoa, että ootko ihan viri viri tööt tööt. Jopa ding dong viri viri tööt tööt.

Yksi kummallisuus on se, että intiimialueiden karvoitusta nimitettiin toisinaan sanalla tukka - erotuksena siis hiuksista. Kyllä vaan olikin hupaisaa, kun kysyi joltain kaverilta oliko silla tukka hyvin ja jos onneton vastasi että joo tai ei. Huoh. Sitten saattoi tuijottamisen sijaan töllätä.

Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan
Hynttyyt yhteen -parodiaa Manitbois-ohjelmasta.


Lausahduksia suoraan televisiosta

Lentäviä lauseita on ollut tapana napata paitsi mainoksista, myös humoristisista tv-ohjelmista. 1990-luvulla niitä olivat esimerkiksi Vintiöt ja Kummeli.

Alla otteita 90-luvun parhaimmiksi luokitelluista tv-mainoksista. Kieltämättä tosi hyviä mainoksia, mutta en tiedä, josko niitä lentäviä lauseita irtosi.



Vintiöiden sketseistä elämään jäi luultavasti ainakin tokaisu "Asiaa!". Hirvittävän hauskaa saattoi myös olla sanoa "mitään en oo ottanu" tai "saanko ensin heittää jatimatikkini järveen?"

Kummelit-sketsisarjasta elämään jäi esimerkiksi "etsäviitsisitsä" ja aina oikea vastaus "Kanada!". Ja varmasti monta muutakin lainita, mutten niistä kovasti tiedä, sillä Kummelia en katsonut.

Pulttibois on sekin osittain 90-luvun sarja, sillä se ensiesitettiin vuosina 1989-1991. Sieltä muistamme esimerkiksi James Potkukelkan apuvan ja kikkeliskokkeliksen.

Muitakin lausahduksia lenteli ysäritaivaalla. The Joulukalenterin Ollin "Seikka on saletti", Blondi tuli taloon -sarjan Margitin "Hertsileijaa" ja pelihahmo Hugon "Herää pahvi" saattaisivat olla esimerkkejä tällaisista. Vili Vilperin loppukaneetti kuului "Kertakaaaikkisesti!" ja Babarissa montaa asiaa saattoi päivitellä lausahtamalla "Kautta kärsäni!". Mutta käyttikö kukaan näitä oikeassa elämässä?

Mitä sanoja ja sanontoja teille tulee mieleen? Täydennän listoja mielelläni!

Millaisia sanontoja tarjosivat vaikkapa vuosikymmenen mainokset tai muut tv-sarjat, kuten Hynttyyt yhteen tai Jyrki?

torstai 11. joulukuuta 2014

1990-luvun cd- ja kännykkätelineitä

Seuraavaan olen koonnut kuvia peritarpeellisista muovi- ja metalliesineistä, cd- ja kännykkätelineistä. Osa kuvista on 2000-luvun puolelta.

Ensimmäisestä kuvasta löytyy tällainen cd-torni. Vai liekö cd-hahmo? Tällainen oransseilla lättäjaloilla pystyssä pysyvä cd-torni on ehtaa ysäriä. Eräs kaveri tarjosikin sellaista minulle aiemmin tänä vuonna, kun kerran olen ysäri-ihminen. Valitettavasti en kuitenkaan tapaa sisustaa 90-luvun trendein. 

Tämä kuva on Suosikista, jossa joku onnekas saattoi voittaa tämän arvonnasta.






Tässä tällaisia humoristisen veikeitä cd-telineitä 2000-luvun alusta kahden kuvan verran. Mix on siitä hieno lehti, että siellä esiteltiin auliisti tällaisia kaikenlaisia härpäkkeitä.



Näiden 2000-luvun hassujen hahmojen joukkoon liittyy myös tämä allaoleva kala. En tiedä, miltä vuodelta se on peräisin, mutta näitä näkee esimerkiksi kirpputoreilla vähän väliä. Ihan kätevä, jos oma cd-kokoelma on kovin pieni. Tosin herää kysymys, pysyvätkö levykotelot noissa pienissä raoissa edes pystyssä ja suorassa - onko kokemuksia?





Itse sain ensimmäisen kännykkäni vuonna 2000, ja muutamalla kaverilla oli siinä vaiheessa ollut puhelin jo vuoden tai parin ajan. Ajan ilmiöihin kuuluivat erilaiset kännykkätelineet.

Tämä ensimmäinen kuva on vuosituhannen viimeisestä Demistä. Jutussa esiteltiin tietysti joululahjavinkkejä. Mukana klassinen kännykkäteline aika suurelle puhelimelle sekä pari tuollaista pussukkaa vastaavalle laitteelle.



Tässä alla sydämenmallisia kännykkätelineitä: ylhäällä vasemmalla sekä monessa eri värissä alhaalla.

Avotakka 3/1997.


Yksityiskohta aiemmin esitellystä
Mix-lehden Plastic Fantastic -jutusta.

Itsellänikin oli tottakai kännykkäteline. Se oli idealtaan kuin tämä alla oleva delfiini: se oli läpinäkyvästä kovasta muovista tehty nojatuoli, jonka sisällä oli vettä ja jotain muuta nestettä, jossa lillui kaksi punaista sydäntä.

Tässä on siis sama idea, ja sinisessä nesteessä uiskentelee pari pingviinihahmoa. Ihan söpö tuote!



Kai sinäkin säilytit Nokia 3210:aa ja cd-levyjäsi aivan asianmukaisesti? :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Ihmeidentekijät-sairaalasarja (1996-1998, MTV3)

Blondi tuli taloon -tv-sarja päättyi vuoden 1995 lopussa. Seuraavana vuonna samalle ohjelmapaikalle, eli arki-iltoihin puoli kahdeksaan MTV3:lle saapui pitkälti samojen tekijöiden uusi luomus, sairaalasarja Ihmeidentekijät. Sitä nähtiin televisiossa vuosina 1996-1998 maanantai-, keskiviikko- ja perjantai-iltaisin yhteensä 230 jakson verran. Sarja esittiin kesinä 1999 ja 2000.

Sarjan käsikirjoittajana oli Elina Halttunen, kuten Blondissakin. Ihmeidentekijät seurasi kuvitteellisen helsinkiläisen Annan sairaalan toimenpidepoliklinikan elämää. Tottakai mukana oli jonkun verran mukana myös potilaita, mutta ehdottomassa pääosassa olivat työntekijöiden väliset suhteet. Ihmissuhteiden lisäksi Ihmeidentekijöitä voi pitää myös työyhteisön kuvauksena. Ei tietenkään minkä tahansa työporukan, sillä sairaalamaailma on tässäkin tapauksessa hyvin hierarkkinen. Niin ollen tavanomaisten romanttisten ja platonisten suhteiden ja vihanpidon ohella kyse on myös titteleistä, uralla etenemisestä ja vallasta.

Sairaalasarjat olivat 1990-luvulla suosittua viidettä. Esimerkkiä lajissa antoi ennen muuta Teho-osasto. Sen ohella Suomessa seurattiin lauantai-iltojen prime timessa myös Chicagon lääkäreistä. Teho-osasto saattoi vaikuttaa Ihmeidentekijöiden taustalla, vaikka kyseessä on silti erilaiset sarjat. Erilaisuus tulee ennen muuta siitä, että Teho-osasto kuvasi ensisijaisesti jännittäviä potilastapauksia, jotka olivat usein hyvin dramaattisia ja operaatiot vaativia. Ihmeidentekijöissä potilaita häilyy taustalla ja jokunen tapaus esitellään tarkemminkin, mutta verta ei lennä, sydämestä ei poisteta luoteja ja niin edelleen. Ehkäpä juuri tämän vuoksi Ihmeidentekijät on luonteeltaan paitsi arkisempi (ehkä kotoisampi?) niin myös kepeämpi.

Totta kai teemoina oli silti samoja juttuja kuin muissakin ihmisten välisiä suhteita kuvaavissa ohjelmissa: rakkautta, pettämistä, mustasukkaisuutta, intohimoa ja niin edelleen. Aiheet saattoivat silti olla vakaviakin, kuten masennus, raiskaus, sairaus, vanheneminen. Jotain mainitakseni.

Yksi kiinnostava ja kenties 1990-luvun televisiolle vielä uusi teema oli myös transseksuaalisuus, jota puitiin sarjassa pitempäänkin. Sairaalan vastaanottohoitaja Onerva Brax alkoi sarjassa tapailla miestä, jonka poika oli transseksuaali ja aikeissa mennä sukupuolenkorjausleikkaukseen. Tapauksen kautta käsiteltiin niin transseksuaalisuutta kuin myös ennakkoluuloja. 

Ihmeidentekijät ei ole mikään varsinainen klassikkosarja, se tuskin kai katsojiaan kyyneleisiin, eikä siinä olen samanlaista ajankuvaa kuin Blondissa, mutta varmasti sadat tuhannet suomalaiset kuitenkin seurasivat sitä parin vuoden ajan muutaman kerran viikossa. Sirkka ja Mauri Niskan avioliittokiemurat ja itäsuomen murretta haastava Maija tuli olohuoneisiimme, Onerva Brax vastasi puhelimeen lasikopissaan kastellessaan viherkasveja.

Sarjan henkilöitä. Esim. ylärivissä vasemmalla Esko Salminen, Tiina Brännare, Anu Hälvä, Hannele Lauri ja Jussi Lampi.
Toiseksi tlimmässä rivissä Tiina Brännare, Matti Ranin, Marjorita Hulden, Mari Vainio, Satu Silvo ja Aino Seppo.


Ihmeidentekijät kokosi yhteen suuren joukon Suomen eturivin näyttelijöitä. Rooleissa nähtiin esimerkiksi Matti Ranin (ylilääkäri Karvala), Esko Salminen (Mauri Niska), Jussi Lampi (Janne Jäälahti), Hannele Lauri (Tiina Kouranka), Anu Hälvä (Maija Lehmus), Satu Silvo (Oona Hynninen) ja Nicke Lignell (Jukka Ivanoff). 

Aino Seppo näytteli sairaanhoitaja Meriä, (Ansa ja Oiva -lastenohjelmastakin tunnettu) Mari Vainio osastosihteeri Saria, Tarmo Ruubel klinikan eräänlaista yleismies Joonas Kuningasta, Marjorita Hulden vastaanotossa työskennellyttä Onerva Braxia, Saija Hakola sairaanhoitaja Suvia, Matti Olavi Ranin hajamielistä anestesialääkäri Pekka Aaltosta ja Tiina Brännare korvalääkäri Sirkka Niskaa.

Ihmeidentekijät on kokonaisuudessaan julkaistu dvd:llä.

Vuosina 2000-2002 MTV3:lla esitettiin sarja Parhaat vuodet. Se oli Ihmeidentekijöiden jatkoa, joskin tällä kertaa henkilöiden (ja erityisesti Karvalan perheen) yksityiselämän puolelta, ei sairaalan käytäviltä.

Onko sarja tai vaikkapa jokin sen hahmoista jäänyt sinulle mieleen?

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Koululaisen joululahjaideat, 1997



Jotenkin nämä joululahjavinkit tuntuvat nyt kasaantuvan vuoteen 1997. Yritetään selvitä.

Tämä juttu on Koululainen-lehdestä 12/1997. Mukana on niin kaupasta ostettavia tuotteita kuin askarteluvinkkejäkin. Loistavaa ajankuvaa! Ja joku saattaa toki muistaa lehdestä tämän itse jutun kuvineenkin.


Tekstin näkee kaiketi lukea kuvistakin, erityisesti jos klikkaa ne isommiksi, mutta tässä nyt niistä poimintoja.

Hauskoja ysärilahjaideoita yllä olevassa kuvassa ovat etenkin Star-vyölaukku ja lompakko (3), tarrat ja tarrakirja (4), monivärinen kuulakynä (5), 101 dalmatialaista -avaimenperä (7), Neljän suora -peli (9) ja pinnit (10).

Lista jatkuu seuraavan sivun puolella. Sieltä löytyy esimerkiksi pieniä Body Shopin saippuoita (13).


Tämä toinen sivu onkin enimmäkseen täynnä erilaisia askarteluja. Huippu on tietysti c-kasettikotelo, jonka sivustat on koristeltu ainakin Backstreet Boysin ja Spice Girlsin kuvilla. Päällä on itseäänitetty kasetti "sisältää mm. vitsejä ja bestiksen lempparimusaa".

Tavallaan ihan hauska idea on myös kirjekuorista tehty ilmoitustaulu, joka "sopii hajamieliselle". Lisäksi mukana on myös esimerkiksi muovailuvahasta tehty tikkari/kynäteline, itse päällystetty värikynäkotelo, "jännittävä kotivideo kaverille" ja itse tehty vitsipokkari.



Aukeaman vasemmanpuoleisella sivulla on myös keltaisella pohjalla erillinen, perin pitkä toivelista. Sieltä löytyy:

"Barbiet, legot, pelit, musiikki, videot, kirjat, Action man, vaatteita, lippis, pipo, Tamagotshi, tiettispelit, pehmot, nukkekodin kalusteet, Batman, Barbien vaatteet, keräilykortit, lahjakortti urheiluosastolle, meikkejä, Nintendo, päiväkirja, kalenteri, karkkia, harrastusvälineitä, Fila-lenkkarit, reppu, taikurin välineet, Play Stationm poliisin varusteet, autorata, tarroja, leffalippuja, radio-ohjattava auto, korvalappustereot, pinnit, korvikset, sählymaila, jääkiekkohanskat, cd-romit, kännykkä, luistimet, lumilauta, uimalasit, sarjakuvia, postimerkkisetti, pelikortit, kirjanmerkki, säilytyskansio, tyhjiä kasetteja, pieni kaktus, hyppynaru, taskulamppu, hiirimatto, lompakko, sanaristikkoja, kirjekuoria ja -paperia, suurennuslasi, inkkaripäähine, sukat, narukassi, peili, kynsilakka, vyö, säästölipas, pinssi, äänikirje, tuoksupussit, itsetehty koru...."

Huh huh mikä lista! Tuon ulkopuolelle tai taida paljoa jäädä.

Minne tuoksupussit muuten ovat kadonneet? Vai ovatko?

maanantai 1. joulukuuta 2014

Satunnaista tavaraa 90-luvulta, osa 3: Jäätelöautosta jojoon

Tässä jälleen monenlaista roinaa, jota vastaani on tullut, ja joka minua ysäri-ihmisenä on puhutellut. Monet varmasti herättävät muistoja teissäkin!

Kotijäätelön jäätelöauto oli lapsuudessani siisti juttu. Ehkä enimmäkseen siksi, ettei se käynyt lähelläkään kotiani, vaan sen sijaan monien ystävieni kotikadulla ja joidenkin perheet näitä jäätelöitä sieltä ostivatkin. Parhaiten ja enimmäkseen niistä ovat jääneet mieleeni jäätelöveneet. Sellaiset vohvelin sisällä olevat jäätelöt, jotka oli kuorrutettu suklaalla. Jossain vaiheessa minulla ja ystävälläni oli oma lehti, ja pidimme sen kassaa jäätelöautokassassa. Ei siihen tietenkään suuria summia kertynyt. Jokunen markka varmaan. 

Pieniä jäätelöautominiatyyrejä oli myös sellaisia, jotka soivat sitä ikuisesti muistettavaa jäätelöauton tunnusmelodiaa.



Tämä kuva on hyvin epäselvä, pahoittelen. Huomasin sen tottakai vasta kun oli liian myöhäistä. Notre Deman kellonsoittaja -elokuvan muoviset avaimenperät tässä kuitenkin.


Tämä melkon random tabletti löytyi meiltä kotoa, siksi satuin kiinnittämään siihen huomiota kerran kirpputorilla. Piltti-merkin tabletti oli Kristiina Louhen kuvittama, todella suloinen mielestäni! Moni saattaa muistaa Louhen varsinkin Aino-lastenkirjoista, vaikkakin hänen kuvituksiaan on nähty ties ja missä. Jokin aika sitten löysin esimerkiksi 1990-luvulta jonkun sienijulisteen, joka oli hänen taiteilemansa.

"Piltillä on tyhjä massu.
Apuun tulee Karvatassu:
kantaa sulle perunoita,
herneitä ja porkkanoita.
Niistä Piltti voimaa saa
ja kuntoansa kasvattaa."



























Loppuun klassikko: jojo. Ei aivan Coca Cola -jojo, mutta saman yhtiön Fanta-jojo kuitenkin.