torstai 3. syyskuuta 2015

Vuoden 1997 leluja ja tarroja

Tänään leikitään vuoden 1997 leluilla. Kuvat ovat kyseisen vuoden Lasten paras lelukirja -nimisestä julkaisusta.

Nämä ekat lelut ovat kaikesta päätellen suunnattu tytöille.

Disney Mini Collection -lelut ovat hieman Polly Pocketeilta haiskahtavia muovirakennuksia, jotka olivat suoraan Disneyn elokuvista: Tuhkimon linna, Dalmatialaisten talo ja Jasminen palatsi. Rakennukset sai avattua, ja niiden sisältä löytyi tietysti talon sisus esineineen sekä joukko elokuvasta tuttuja hahmoja. Näissä kerrotaan olleen "useita pop-up-toimintoja". Mikä upeinta (?), Tuhkimon linnasta löytyi myös "upea valaistus, joka voidaan kytkeä palamaan neljällä erilaisella tavalla."

Pieniä Polly Pocketien näköisiä rasioita oli saatavilla niin Notre Damen kellonsoittajan kuin myös Aladdinin, Pocahontasin, Kaunottaren ja hirviön kuin myös Mikin ja Minnin teemoilla.

Hieman jännältä kuulostavat muotoilut, joiden mukaan esimerkiksi Dalmatialaistalossa esiteltiin "tärkeimpiä kohtauksia" koirajahdista ja että Mini Collection -leikkiseteissä "esitellään näyttämöteemoja" Notre Damen kellonsoittajasta, Prinsessa Ruususesta ja Leijonakuninkaasta. Hienosti sanottu, mitä ikinä sillä sitten haluttiikaan oikeasti sanoa.





Seuraavana niitä oikein Polly Pocketteja, joista olen kyllä kirjoittanut ennenkin. Nämä vuoden 1998 Pocketit eivät oikeastaan enää näytä ollenkaan niiltä 1990-luvun alun pieniltä rasioilta, joita PP:t minusta oikeasti olivat.

No joka tapauksessa, näissä Polly esimerkiksi "kylpee vaahtokylvyssä" tai "nauttii ihanasta ruusuntuoksuisesta parfyymistä" Beauty Bottlessa. Starshine Palacessa taas saattoi painaa Pollyn alaosaa (?) "niin pään päällä oleva rubiini loistaa". Öh?

En oikeastaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksei tällaisissa selkeästi lapsille tarkoitetuissa tuotteissa ja leluissa voi olla suomenkielisiä nimiä. Mitä 5-vuotiaalle sanoo Beauty Bttle tai Magical Movin' Pollyville? No luojan kiitos meillä on tässä myös lumpeenkukka-suihkulähde sekä matkalaukkusetti. 

Starshine Palace 149 markkaa, Lumpeenkukka-suihkulähden 109 mk, Beauty Bottle 89 mk, Magical Movin' Pollyville 289 mk, ajoneuvo 59 mk ja matkalaukkusetti 89mk.



Epäilemättä kun siirrytään vaaleanpunaisesta ja vaaleanvioletista intiaaneihin ja ufoihin, ollaan poikien leluissa, koska sukupuolinormit ovat pop!

Legon Western-sarja oli sananmukaisesti lännessä, siellä myyttisessä villissä lännessä, jonne saattoi päästä vaikkapa Legojen Intiaanikylän kautta. Siellä "Intiaanit melovat kanooteillaan vesiputoukselle asti. Tunkeilijat saattavat pudota virtaan tai joutua muihin vaarallisiin ansoihin, jotka voit rakentaa tähän jännittävään malliin." Onneksi nämä Lego-inkkarit eivät ole joutuneet reservaattiin! Samalla lelut jatkavat tietysti vuosikymmeniä kestänyttä inkkari- ja länkkärileikkien perinnettä.

Intiaanikylän lisäksi Western-sarjaan kuuluivat Suuren päällikön teltta, Poppamies, Sotilaita vartiossa sekä Intiaanipäällikkö. Intiaanikylän hinta 400 markkaa, Intiaanipäällikön 38 markkaa, loput yllättäen siltä väliltä.




Legolta on myös tämä seuraava varsin galaktinen Ufo-sarja. Ehkä johtuu siitä olen tyttö, mutta en luultavasti olisi jaksanut tai edes osannut leikkiä näillä juuri mitään, mutta ehkä poikia olisi kiinnostanut enemmän vaikkapa U.F.O. jolla on "holograafiset lämpöherkät tunnistimet" (130 mk), Ääntä nopeampi avaruusristeilijä (520 mk) tai Pintanäytteen kerääjä (sympaattisesti vain 18 mk). Ja mikä on Terra Tracker Yliäänikulkuneuvo? No aivan sama, sillä siinä on "jännittäviä piirteitä, joita voi olla planeettamme ulkopuolelta saapuvilla muukalaisilla" (200mk).

Kyllä minäkin lapsena leikin paljon legoilla, mutta lähinnä rakensin niistä taloja, kouluja ja ostoskeskuksia. Että näin.




Uutta kulta-aikaansa elänyt Disney tuotti 1990-luvulla valtavan joukon klassikkoanimaatioita. Vuosikymmenen lopulta on Herkules, klassikko tai ei, saat itse päättää. Nämä hommat osattiin toki tuotteistaa kivasti, joten elokuvaan oli saatavilla joukko kaikenlaisia paperi- ja muita tarvikkeita sekä leluja ja pelejä. Aivan kuten Pocahontasinkin kohdalla 1995.

Paperitavaraan kuului muun muassa piirustuslehtiö, puuhakirja, lukollinen päiväkirja, kirjepaperisetti, kurkistuskirja, paperinukkeja, kiiltokuvia ja tehtäväkirja. Pelejä on tässä samalla aukeamalla, muun muassa Lotto ja korttipeli.



Ja tässä sitten suuri joukko elokuvasta tuttuja hahmoja leluina. 

Omista leikeistäni löytyi Megara-barbie, jonka hiukset tosin menin parturoimaan hyvin lyhyeen moderniin lookkiin.




Loppuun tarroja!




Tällainen Pieni Merenneito pressers-tarra löytyy omastakin arkistosta, mukana tietysti vanha Tiimarin hintalappu.



14 kommenttia:

  1. Pikkuveljeni sai useamman setin Lego-inkkareita ja -ufoja, joilla me molemmat sitten leikittiin ihan innoissamme. :D Varsinkin nuo ufot olivat minulle maailman siistein juttu, vaikka tyttölapsi olenkin. Muutenkin olin hirvittävän katkera siitä, että sen ainoan kerran kun olen lahjaksi legoja saanut, se oli joku typerä Belville-setti, joiden hahmot eivät sopineet normilegojen sekaan mitenkään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää sukupuolittaminen on jännä juttu. Bellevillet olisivat voineet _edes_ olla samaa kokoluokkaa ja muutenkin yhteensopivia muiden legojen kanssa, jos niitä ylipäätään piti olla. Lieköhän kukaan poika leikkinyt niillä? Niiden maailma on mainoksia ja pakkauksia myöten niin kovin vaaleanpunainen.

      Poista
    2. Pikkuveli tykkäsi oman Belville-settini mukana tulleesta delfiinistä.. :'D

      Poista
  2. Apua noi Herkules-hahmojen puhekuplat. Ei sovi yhtään Megaralle! Mutta mitä nämä Pressersit oikein olivatkaan? Pystyitkö niitä muka siirtämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun muistaakseni ja käsittääkseni noita Pressers-kuvia pystyi siis siirtämään tuolta arkilta paperille "raaputtamalla" sitä tuolla muovisella liuskalla, joka tuli paketin mukana, kuten myös tuossa ylemmässä lelukirjan kuvassa tehdään. Mutta sitä ei pystynyt siirtämään enää toista kertaa, joten aika lyhytaikainen ilo! Mulla taitaa olla noita myös jossain ystäväkirjassa :)

      Poista
  3. Mä olin ihan unohtanu että mulla oli tommoinen dalmatialaistalo! Minneköhän se joutui... Ainakin siitä katosi suurin osa dalmatialaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! :) Niinhän niille taisi käydä, että lelujen pienet irto-osat katosivat jonnekin aina nopsaa :)

      Poista
  4. Oi ihanat siirtokuvat. <3 Mulla oli monia erilaisia esim. Halinallet, Aku ja Iines, Mikki, Oliver ja kumppanit...Näin muutama mainitakseni. :) Jos totta puhutaan ne ovat edelleen äitin luona tallessa. En nimittäin kaikkia raaskinut koskaan käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama! Ja jos jotain on nykypäivään säilynyt, niin nyt ei ainakaan enää raaski käyttää :D

      Poista
  5. Hei, minulla oli tuo oikea alakulman Magic Wings Pegasos! Muistan, kun vanhempien ja sukulaisten piti ostaa se porukalla minulle synttärilahjakksi, kun se oli niin kallis. Se varmaan on vieläkin ullakolla tallessa.
    Noita siirtokuviakin minulla oli, siinä oli sellainen merirosvolaivat taustana ja siirtokuvina Aku, Mikki & kumppanit

    Yhden kaverini isoveljellä oli iso laari täynnä inkkarilegoja ja olin aika kateellinen, kun minulla oli vain yksi formulaukko autoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tuolloin barbit ja monet muutkin lelut tosiaan olivat tosi kalliita, toisaalta ehkä laman jälkimainingeissa monilla ei ollut paljoa ylimääräistä rahaakaan.

      Poista
  6. Oi, minulla oli nuita Disney minicollectioneja, ainakin Notre Damen kellonsoittaja ja Aristokatit. Aristokattien talo ja Tuhkimon talo on nyt viimevuosina kirppareilta tarttunu mukaan. Polly Poceteista kanssa pidin, ainakin besutly Bottle, tuo auto ja se punainen ruusu, jonka sisällä oli jonkinlainen kampaamo. Näitä ja Teeny Weeny Families leluja kutsuin aina Pikkuromuiksi. Omistin niitä ihan valtavasti aikoinaan, hitsi kun en tajunnut säästää. Ariel siirtokuvatkin on tutun näköisiä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, muru! :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.