maanantai 28. elokuuta 2017

Anttilan syysmuotia vuodelta 1993

Pieni muotikatsaus! Päivät viilenevät ja pian kuivat, keltaiset vaahteranlehdet raapivat katukivetystä. Vaan mitä päälle? Ehkäpä syksyn 1993 trendit antaisivat osviittaa myös syksyyn 2017, onhan ysärimuoti niin monessa muussakin kohdassa tullut takaisin.

Jokunen kuukausi sitten näin kadulla nuoren naisen, teinitytön ehkäpä, joka oli sonnustautunut allaolevan kaltaiseen ylisuureen kansitakkiin. Tytön takki näytti samalta kuin jota oma isäni käytti ysärillä, ja ehkä edelleen pihatakkina. En osannut nähdä takissa tyyliä, mutta toisaalta, miksei?

Ysärillähän muoti oli leveää, erityisesti paitojen ja takkien osalta. Nykyään tuntuu vähän siltä, että no käyttikö näitä leveitä luomuksia oikeasti kukaan nuori, mutta taisipa käyttää! Esimerkiksi Blondi tuli taloon -sarjan Missun syystakkimuoti on juuri tätä samaa kaliiperiä. Onhan se kätevääkin. Jos nimittäin löydät vintiltä, äitisi/isäsi vaatekaapista, UFFilta tai kirpparilta ysäripaidan, mahtuu se ihan takuulla yhä päällesi.


Jurassic Park -dinosauruselokuva nostatti Suomessakin oikein kuumeen ja suosion, mikä näkyi tietysti monenlaisena tavarana: penaaleina ja vihkoina ja paitoina esimerkiksi. Veikkaanpa lukijoittenikin joukosta löytyvän yhden jos toisenkin, jolla on ollut Jurassic Park -kamaa, ehkä jopa tällainen allaolevan kaltainen collegeasu!

Ja kyllä, kuvastossa vastakkaisella sivulla oli hirvittävän pelottava hirmulisko, joten lasten ilmeet ovat ihan aiheelliset.




Flanelli ja hiihtarit, yhdessä tai erikseen - aika ysäriä! Ja nämä naiset jos ketkä olivat 90-luvulla tyylikkäitä. Bandana-huivin kietominen hiuksiin ikäänkuin ponnariksi on kyllä edelleen ihan hauska idea. Jos haluat omiin ysärijuhliisi hyvin ysärimäisen lookin, niin suosittelen muuten myös valkoisia sukkahousuja, vaikka niiden löytäminen kaupasta ei välttämättä olekaan helppoa.

Ja hiihtarit, ah! Oikeastaan olen pitänyt niitä enimmäkseen lasten vaatteena (ihan vaan jostain mutuilevasta syystä), mutta kyllähän hiihtareita, näitä housuja joissa jalan ali meni kumilenkki, oli aikuisillekin. (Vaan oliko miehille?) Hiihtarit yhdistettynä röyhelöpaitaan, liiviin ja baskeriin luo varmasti katu-uskottavan taiteellisen vaikutelman.



Ja vähän lisää tyyliä lapsille! Allan olevissa collegepuseroissa on tuo sama ilmiö kuin nykyäänkin t-paidoissa ja huppareissa, eli niihin painetaan vain randomista kaupunkien nimiä ja keksitään niille urheiluseuroja, yliopistoja, purjehdusklubeja ynnä muita ja liitetään niihin vielä jokin vapaavalintainen vuosiluku (esimerkiksi 1976 kuulostaa hyvältä!). Kyseinen ilmiö on musta aina ollut vähän hassu. 

Printtipaidat kaikkiaan olivat 90-luvulla suosiossaan, eikä niihin aina painettu vain Disneyn hahmoja, vaan ihan kaikenlaisia kukkia ja tekstejä, puhumattakaan bändi- ja muista fanipaidoista.




Alinna olevassa kuvassa suosikkejani ovat kyllä Minnihiiri-housut. Tässä nyt ei näy niiden tietoja mainoksesta, mutta kyseessä ovat siis "Minni trikoot" ja "Kasmir trikoot", molemmat vain hintaan 69,90 markkaa. Niiden yllä olevat poolopaidat hintaan 49,90. Tuollaisissa poolopaidoissa on kyllä ysärin tavallista arkimuotia ja lasten pukeutumista kiteytettynä.

Itsestäni ainakin tuntuu, että vielä 90-luvulla lapset pukeutuivat paljon pitempään niin sanottuihin oikeisiin lastenvaatteisiin: trikoisiin, collegehousuihin ja muihin. Kenties ajan lastenvaatteet olivat lapsellisempia kuin nykyisin kaupoissa olevat, mutta toisaalta aikuisillekin kyllä myytiin samantyyppisiä asuja, eli niitä huppareita, trikoita, ylisuurina kokoina, muodottomina poolopaitoina.

**

Kuvat poimintoja Anttilan Säästökirjasta syyskuulta 1993.

maanantai 21. elokuuta 2017

Jalojen heppakirjat ja tallitytöt

Pari viikkoa sitten ilmestyneessä Me Naiset -lehdessä (31/2017) oli näyttelijä Krista Kososen haastattelu, jossa hän avasi muun muassa kirjojen merkitystä itselleen. Jutussa Kosonen kertoi lapsuutensa lukimisesta seuraavasti:

"Lapsena vietin paljon aikaa Haukilahden kirjastossa. Ensin luin sarjakuvia, sitten ahmin fanaattisesti heppajuttuja. Rakastin Marvi ja Merja Jalon sarjoja, kirjoitin itsekin tarinoita ja lähetin fanikirjeitä Jaloille. Myöhemmin Tuija Lehtinen oli kova, ja muistan S. E. Hintonin kirjat, joissa käsiteltiin nuoruuteen liittyviä tunteita."
(Me Naiset 31/2017)








Merja ja Marvi Jalo olivatkin 90-luvulla heppatyttökirjojen kuningattaria. Ja heidän uransa alkoivat jo kauan ennen 90-lukua, sillä Merja Jalon ensimmäinen Nummelan ponitalli -sarjan kirja julkaistiin jo vuonna 1977. Tuo ensimmäinen osahan oli Yllätysori. Myös Marvi Jalon ensimmäiset kirjat ovat jo 70-luvun lopulta. Sittemmin onkin pitänyt kiirettä, sillä Merja Jalolta on enimmillään julkaistu vuodessa jopa viisi kirjaa, eikä Marvikaan ole jäänyt huonommaksi.

Merja Jalon ja Marvi Jalon heppakirjasarjoja:
  • Nummelan ponitalli (Merja Jalo), 1978 alkaen
  • Pappilan ponitytöt (Merja & Marvi Jalo),  12 osaa vuosina 1995-2003
  • Ratsutyttö (Marvi Jalo), 6 osaa vuosina 1989-1994
  • Kultakavio (Marvi Jalo), 6 osaa vuosina 1995-2001
  • Haavikon ravitalli (Merja Jalo), 1978-2001
  • Nea-sarja (Merja Jalo), 1989 alkaen

Esimerkiksi Nummelan ponitalli -sarja on malliesimerkki kirjasarjasta, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu, mutta aika ei etene. Hahmot eivät kirjassa juurikaan vanhene, vaikka sarjaa onkin kirjoitettu pian jo neljäkymmentä vuotta. Niinpä yksi kirjan keskeisistä hahmoista, Kikka, on edelleen nuori tyttö. Näissä heppatyttökirjoissa on luultavasti viehättänyt juuri sarjamaisuus ja tietynlainen ennalta-arvattavuus, sillä kirjoissa toistuvat saman tyyppiset asetelmat: ratkotaan arvoituksia, kesytetään villejä hevosia ja siinä sivussa on vähän ihmissuhdekuvioitakin.





Itse luin ysärillä näistä vain Marvi Jalon Ratsutyttö-sarjaa. Tai oikeastaan taisin "vain" kuunnella niitä äänikirjoina. Hevoset eivät ole koskaan olleet minulle erityinen mielenkiinnon kohde, joten heppakirjatkaan eivät ole vieneet mennessään. Kirjoissa ovatkin kiinnostaneet enemmän päähenkilöiden elämät ja ihmissuhdekiemurat, eivät hevoset.

Heppakirjat olivat aika leimallisesti tyttöjen juttujen, kuten ratsastustakin pidetään usein vain tyttöjen harrastuksena. Voi olla, että pojalta heppakirjan lainaaminen kirjastosta olisi vaatinut pokkaakin, erityisesti 90-luvulla, kun lainausautomaatteja ei vielä ollut käytössä. Näistä yhden kirjan takana olikin hauska lainauslista, kas tässä:



Tässä listassa kirjan palautuspäivät ovat vuosilta 1995-1998.  Kirja on tainnut olla jonkun suosikki, sillä oikeanpuoleisessa sarakkeessa lainaaja numero 97 on lainannut kirjan joulukuusta 1996 alkaen aika monta kertaa. Ja kenties listaus tässä takakannen lehdellä on sittemmin lopetettu ja muutettu toiseen muotoon, jolloin "ysiseiska" on vielä jatkanut lukemistaan.



PS. Kävin tietysti tätä kirjoitusta varten Wikipediassakin lukemassa. Pappilan ponitytöt -sarjasta joku on sinne kirjaillut: "Sarjassa on värikkäitä hahmoja. Sivuroolissa on ikäneitosisaruspari (Mourulat), jotka jaksavat hoidella isänsä hautaa ja riidellä naapurinsa Piiraisen ja Piiraisen (Piirakan, joksi Mourulat häntä kutsuvat) koirien kanssa. Kirjasarjan parasta antia onkin tämä sisarusten keskinäinen humoristinen torailu ja sanailu. Sarjan ensimmäinen osa on tylsä. Siinä käsitellään eläinrääkkäykseen liittyviä teemoja liian rajusti. Sen sijaan jatko-osat ovat paikoitellen humoristisia ja hauskoja." Jaa-a, kuulostaapa ennemmin arvostelulta kuin tietosanakirjalta. (luettu 21.8.2017)

torstai 10. elokuuta 2017

Suosituinta musiikkia elokuussa 1997


Mitä kuuntelit tasan kaksi vuosikymmentä sitten? Ehkä näitä!

 Tässä sinkku- ja albumilistojen kympin kärjet tasan 20 vuoden takaa, eli elokuulta 1997. Iloinen tanssimusiikki voi erinomaisesti: Paradisio, Sash! ja Bellini pitivät siitä huolen sinkkulistan puolella, Alexia, Princessa ja Sash!  albumilistalla. Rankempaa ja ei-niin-tanssittavaa musiikkia esittivät Apulanta, Oasis, U2, Sentenced ja Paradise Lost. Monenlaiselle oli tilaa listoilla! Tietysti iskelmällisempääkin suomimusaa kuunneltiin, muttei ihan top-10:iin saakka.

Apulanta oli 90-luvun suosionsa huipulla levyllää Kolme. Alkuvuodesta 1997 levyltä irrotettiin sinkuksi Anna mulle piiskaa, ja kesällä oli Mato-kappaleen vuoro.

Tuntuu kummalliselta ajatella, että näistäkin hiteistä on todella jo tasan kaksikymmentä vuotta! Muistanhan kappaleet vielä niin hyvin, ja väistämättä mieleen tulevat Jyrkin iltapäivälähetykset sekä Jyrki Countdown -listaohjelma, joissa nämäkin musiikkivideot pyörivät.


Sunnuntaisin puolenpäivän aikoihin kuuntelin Radiomafiasta Suomen virallista listaa ja yritin nauhoittaa kasetille parhaimpia kappaleita, jotta niitä voisi halutessaan kuunnella uudelleen.

Kesän 1997 todellinen kesähitti oli Paradision Bailando. Minulla ei ole suurempaa käsitystä siitä, mitä Paradision koko levy olisi pitänyt sisällään, mutta tästä yhdestä hitistä nainen silti muistetaan. Se yhdessä Sash!n Ecuadorin kanssa tanssittivat helteellä - kesä 1997 oli nimittäin aivan ennätyskuuma täällä Suomessa :)



Erityisesti lähempänä vuosituhannen vaihdetta olin aika kova Tyrävyö-fani, joten silloin oli oikeasti aika tärkeää seurata listaa tarkasti ja toivoa, että jokainen Tyrävyön sinkku vuorollaan nousisi sinkkulistalla mahdollisimman korkealle. Ja olihan se muutenkin jännittävää! Kuunnella listaa radiosta tietämättä mitä seuraavaksi tulee. Samalla kuitenkin tiesi, että järjellä on pakko olla vielä se ja tuo kappale tai albumi, voisiko se olla kärjessä asti? Vai onko joku unohtunut viikon uutuus, joka olisi mennyt suoraan listakärkeen?

**

Listojen lähteet: Jake Nymanin toimittama Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja