tiistai 28. marraskuuta 2017

Anna mulle tähtitaivas - Iskelmää lapsille ja nuorille



Iskelmä - mitä siitä tulee ensiksi mieleen? Sanahan tarkoittaa alunperin iskevää sävelvää, iskusävelmää - siis tarttuvaa biisiä. Iskelmäradiossa soi nykyään kai vähän kaikenlainen kevyt musiikki, Jenni Vartiaisesta alkaen. Itselleni sanana iskelmä tarkoittaa kuitenkin paljolti sellaista tanssimusiikkia, jota kaiketi tanssilavoilla tanssitaan jonkin vakiotanssin askelin. Se on jotain, mitä tekevät  Anne Mattila, Matti ja Teppo sekä iso joukko entisiä tangokuninkaallisia. Ja se sellainen ei taida olla kovassa huudossa nuorten keskuudessa mitenkään laajemmin.

Siksi onkin kiinnostavaa, että iskelmämusiikki, tai iskelmällinen musiikki saattoi aivan hyvin kuitenkin olla lasten ja nuorten suosiossa vielä 1990-luvulla! Itse kuulemma lauleskelin 90-luvun alussa kovasti Katri Helenan Anna mulle tähtitaivas -iskelmää... Kai se sitten kolahti! Vanhojen ystäväkirjojen perusteella Anna Hanski oli kovassa huudossa päiväkodissani joskus vuoden 1993 tienoilla.

Alla on Katri Helenan tähtitaivastulkinta hyvin historialliselta hetkeltä (ainakin televisiohistorian näkökulmasta). Se on nimittäin osa Kanavanvaihtokarnevaalia, eli ohjelmaa uudenvuodenillalta ja -yöltä vuodenvaiheesta 1992-1993. Tuolloin MTV3 sai oman toimiluvan ja kolmonen alkoi näkyä omalla kanavallaan. Karnevaalissa esiintyi tähtiartisteja ja uusi pöllölogo julkistettiin.



Iskelmämusiikkia tekevät tähdet olivat nuortenkin suosikkeja paitsi oman näppituntumani perusteella niin myös siinä mielessä, että ne pärjäsivät hyvin Suosikin vuosittaisissa grad prix -äänestyksissä.

Tietysti iskelmämusiikin erottelu muusta popista kevyestä musiikista on mahdotonta. 1990-luvun miesartisteista esimerkiksi Samuli Edelmannin ja Aki Sirkesalon moni kappale kuulostaa aika iskelmältä, mutta toisaalta myös vaikkapa soulilta ja popilta. 

Luultavasti iskelmällistä musiikkia digattiin myös silloin, jos vanhemmatkin sitä kuuntelivat, ja iskelmää kuuli vaikkapa isän nauhoittamista c-kaseteista automatkoilla. Sittemmin iskelmä ja pop (ja rock kai myös) ovat pikku hiljaa liudentuneet lähemmäs toisiaan. Iskelmää oli kenties myös toisenlainen viihdemusiikki: Meiju Suvas ja Kikka.

"Oi pure mua, se tee 
yö kylmä pakenee 
Sä ainut oot jonka tiedän hellästi tekevän mulle niin 
Oi pure korvaan mua 
en elä ilman sua 
Sä ainut oot jonka tiedän saavan mun vain taivaisiin."





Kiinnostavaa on sekin, että jotkut 90-luvun (ja monien muidenkin vuosikymmenten) iskelmäartisteiksi mielletyt laulajat ovat nykyään ihan avoimesti nuorten ja nuorten aikuisten suosikkeja, ja luultavasti muussakin kuin ironisessa mielessä. Paula Koivuniemi, Jari Sillanpää ja Kaija Koo vetävät halleja ja festarilavojen edustoja täyteen jostain ihan muusta kuin kuusikymppisestä tanssilavayleisöstä. 

Jos iskelmän muodonmuutos kiinnostaa enemmän, lue vaikkapa tämä Ylen sivuilla ole Iskelmä-Suomi-sarjaan liittyvä juttu vuodelta 2013.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Seuraa hakemassa - ysärin deittiohjelmia


Nykyään televisio on täynnä erilaisia seuranhakuohjelmia: Maajussille morsian, Ensitreffit alttarilla muun muassa. Televisiossa on oltu myös treffeillä pimeässä, alasti rannalla, etsitty sinkkuäidille sulhasta ja niin edelleen.

Mutta osattiin sitä ysärilläkin! Deittiohjelmien valikoima ei kuitenkaan ollut ihan niin kattava kuin 2000-luvulla. Vanha kunnon Napakymppi oli genren ykkönen, mutta muutamaa muutakin konseptia päästiin todistamaan.

Napakymppi
Maikkarin Napakymppi alkoi vuonna 1985 ja jatkui aina 2000-luvun alkupuolelle saakka. Lähes koko ohjelman ajan sen vakiokasvoina toimivat juontaja Kari Salmelainen sekä pianisti Kaitsu, eli Kaj Wessman.

1980-luvulla ohjelma oli niin suosittu, että jopa puolet suomalaisista parhaimmillaan katsoi sitä - mitä tietysti selittää se, että Suomessa näkyi kaksi televisiokanavaa.



Ohjelmassa herra tai neiti X esitti keksimiään kysymyksiä kolmelle vastakkaista sukupuolta olevalle seuranhakijalle, A:lle, B:lle ja C:lle. Idea oli siinä, etteivät osapuolet saaneet nähdä toisiaan, vaan herra tai neiti X valitsi kolmesta kandidaatista itselleen seuraa vastauksien perusteella. Valitun kumppaniehdokkaan kanssa sitten lähdettiin matkalle. A:lle, B:lle ja C:lle oli arvottu matkakohde, ja jakson jännittävin hetki olikin usein se, kun parin matkakohde selvisi. Matkakohteista yksi oli kotimaan kohde (tyyliin Jämsä tai Padasjoki), yksi kohde läheltä Euroopasta ja kolmas, se "paras" sitten vähän kauempaa etelän lämmöstä.

Vuosien aikana ohjelmassa kilpaili yli 7000 ihmistä. Ohjelman yleisössä oli useimmiten jokin vanhempien ihmisten ryhmä, esimerkiksi Marttoja tai muita senioreita, jotka toivat pieniä lahjoja Karille ja Kaitsulle. Kari vitsaili niin yleisön ja kilpailijoiden kanssa kuin myös viisasteli hiljaiselle Kaitsulle.





Videotreffit




Videotreffit oli Yleisradion TV2:n treffailuohjelma, jonka pohjalla oli teknologinen kehitys: mukana oli videoita ja kännyköitä!



Videotreffejä kuvattiin vuosina 1999-2002. Ohjelmassa "nuoria sinkkuja esiteltiin paitsi toisilleen, myös koko Suomen kansalle", kuten juontaja Jarmo Luttinen totesi heti ensimmäisen jakson aluksi. Luttinen juonsi ohjelmaa aluksi yhdessä laulaja Marita Taavitsaisen kanssa. Myöhemmin Taavitsainen sai parikseen Heikki Helan. Syksyllä 2001 puikkoihin tuli mm. Jyrkistä katsojille tuttu Thea Khalifa, ja kännykät olivat vaihtuneet Internethuumaan, kun mukaan ohjelmaan tuli livechat.

Ohjelmassa sinkut näkivät kahden muun sinkun esittelyvideot, joiden perusteella he saivat valita kummasta olivat kiinnostuneempia. Toisin kuin vaikkapa Napakympissä, valinnan ulkopuolelle jäänyt "kolmas tyyppi" ei kuitenkaan jäänyt nuolemaan näppejään, vaan hän sai kännykän, johon sitten kiinnostuneet sarjan katsojat saivat soittaa. Aika hauska idea oikeastaan!

Videotreffien pätkiä löytyy Ylen Elävästä arkistosta montakin, mene tsekkaamaan niitä tästä.



Amorin kaaret

Entä muistatko myös Maikkarin Amorin kaaret? Ohjelmaa juonsi Tiina Klemettilä. "Amorin kaaret nuo nähdä sain, Amorin kaari on rinnassain", lauloi Susanna Heikki ohjelman samanimisessä tunnuskappaleessa. Sen voit kuunnella täällä.


Amorin kaaret alkoi Maikkarilla syyskuussa 1997, ja ohjelman ennakkomainos on tuossa ylläolevalla videolla, videon lopussa. Amorin kaaret perustui ulkomaiseen formaattiin (1990-luku aloittikin formaattibisneksen buumin!), ja sitä seurattiin  MTV3:lla perjantaisin kello 20-21. Jaksoissa esiintyi tunnettuja kotimaisia iskelmäartisteja, kuten Laura Voutilainen, Petri Laaksonen ja Paula Koivuniemi - ja popimpaakin oli toisinaan, kuten alla oleva video Nylon Beatin esiintymisestä ohjelmassa.

Ohjelmasta löytyy aika vähän tietoa, mutta ohjelman idea oli, että ihminen saattoi sen kautta ottaa yhteyttä esimerkiksi kaukorakkauteensa tai kauan sitten menetettyyn ensirakkauteen. Käytännössä kyse oli siis julkisesta aloitteen tekemisestä. Voi sanoa, että tässä ohjelmassa ihmiset todella laittoivat itsensä likoon! 




torstai 2. marraskuuta 2017

90-luvun ikimuistoisimmat nuorten televisio-ohjelmien tunnarit
















Beverly Hills 90210 (1990-2000) oli ysärillä olennainen osa nuorisokulttuuria etenkin Jenkeissä, mutta näkyi sarjan suosio Suomessakin. Erityisesti 1990-luvun alkupuolella sarjan tähdet poseerasivat jatkuvasti Suosikin kannessa, ja lehdessä oli usein juttuja sen näyttelijöistä - sekä tietysti julisteita keskiaukeamalla.

Sarja tuli nopeasti Kolmoskanavalle/MTV3:lle osaksi sunnuntai-iltapäivien televisioputkea, johon oli koottu nuortensarjoja. Beverly Hillsin kyljessä katsottiin muun muassa Frendejä ja Jyrkin listaohjelmaa Jyrki Countdown. Myöhemmin paikalla esitettiin muun muassa Roswellia.

Aiempi kirjoitukseni tästä klassikkosarjasta löytyy täältä.

Kumpaa jengi diggaa: Beverly Hills, 90210 vai Melrose Place, kysyi SinäMinä vuonna 1993.






Melrose Place (1992-1999) -sarja oli alunperin Beverly Hills 90210:n pohjalta tehty spin-off. Sarjaa esitettiin MTV3:lla iltayhdeksän aikaan keskiviikkoisin. Ehkäpä jo lähetysaikakin tarkoitti sitä, ettei sarja ollut suunnattu ihan pienille lapsille tai kovin nuorille. Itse en itseasiassa koskaan oikeastaan katsonut Melrose Placea juuri kellonajan vuoksi. Olisin siitä tosin ollut kiinnostunut, sillä jotkut kaverini sarjaa seurasivat, mutta meillä kotona oltiin kai aika tarkkoja tv:n katselusta.

Dawsons Creek (1998-2003) ja Viiden juttu (1994-2000) olivat myös osa sunnuntai-iltapäiviä, mutta Neloskanavan puolella. Monille suomalaisnuorille kävi tosin niin, ettei sarjoja nähnyt ollenkaan: Nelonen aloitti lähetyksensä 1997, mutta kanava ei kuitenkaan näkynyt koko Suomessa heti.

Aiempi kirjoitukseni Dawson's Creekista täällä.



Viiden juttua seurattiin Suomessa usean vuoden ajan, mutta jostain hämmentävästä syystä olen kuullut jonkun verran kommentteja, joissa sarjaa lytätään. Ja minulla on itsellänikin siitä aika lailla sama mielikuva. Katsoin Viiden juttua toisinaan, mutta samalla tuntuu, että jotenkin inhosin koko ohjelmaa. Mistähän sekin johtuu?





Erityisesti Beverly Hillsin ja Melrose Placen tunnarit ovat samankaltaisia ja niissä on vielä selviä kaikuja 1980-luvulta. Ja jotenkin en voi olla ajattelematta, että kyllä tuolloin osattiin vielä tehdä alkutunnareita! Tunnusmusiikit ovat mielestäni kuitenkin olennainen osa sarjoja: ne toistuvat joka jaksossa ja ne viestivät sarjan tunnelmasta ja siitä, mitä on tulossa. Tunnusmusiikit myös vievät takaisin niihin hetkiin, jolloin sarjaa katsottiin. Sarjan kohtaukset eivät välttämättä ole jättäneet pysyviä muistijälkiä, mutta tunnarit kyllä pysyvät muistissa.

Olen tehnyt Spotifyhin ysärimusiikkilistan (löytyy nimellä Ysärinostalgiaa - Ysärikirjan soittolista, löytyy myös blogin sivupalkista vasemmalta), ja sinne on koottu herkullisten, ihanien ja kamalien hittibiisien ohella myös tunnusmusiikkeja ajan tv-sarjoista. Jotenkin ne vain vievät suoraan menneen ajan arkeen! :)

Mikä tunnareista sykähdyttää sinua eniten?